Jotain johon voi luottaa-etusivu   Uudet biisit   Bonusbiisit   arvosteluja

Jotain johon voi luottaa - uudet biisit

Erkko Häirikkö ja M!ka kommentoivat levyn biisejä.

Erkko Häirikkö - kuva: Ville Vee

Tehkää mulle lobotomia

Aika rankka aloitus tällä levyllä. Tässähän on ihan selvää ja vakavaa sanomaa, joka on vain kääräisty synkkään huumoriin, soitettu rankalla otteella ja laulettu hienosti. Tästä tykkään kybällä. Levyn paras biisi. Huh huh - hyvä biisi.

Kyllähän tätä biisin juttua on itsekin tullut mietittyä aika paljon. Sellaiset yksioikoisemmat tyypit ovat varmaan onnellisempia, kun eivät ”turhaan” murehdi maailman menosta. Aika usein onkin tullut tässä asiayhteydessä lainattua erästä toista Häiriköiden biisiä ja todettua, että ”tyhmänä on paljon kivempää”.

 ”Maailma on paha paikka ei sitä aina kestä…” Aika monessa suhteessa elämänmeno on kaikkea muuta kun kohdallaan ja monissa asioissa painellaan hyvää vauhtia huonompaan suuntaan. Kyynisellä mustalla huumorilla siitä olosta selviääkin parhaiten. Sellaiseen synkeään fiilikseen tämä biisi sopii mainiosti henkisenä lobotomiana.

Ja pakko vielä kehaista, että tuntui hyvältä kun biisi ja koko levy alkoi ”yy-kaa-koo-nee” kiekaisulla ja tämän biisin ansiosta perinteinen liimakin sai taas olla mukana Häiriköiden levyllä. Kyllä sitä joskus osaakin ilostua pienistä asioista…

M!ka

Tää on mun mielestä kolmen parhaan biisin joukossa tällä levyllä. Biisi on rankka mutta silti siinä on sellanen iisi, tai pitäskö sanoo herkkä, melodia. Biisin sanat kertoo faktaa siitä että kun on tarpeeks tyhmä eikä tajuu mitään mitä maailmassa tapahtuu niin pääsee paljon helpommalla. Eli tee itelles lobotomia niin elämä sujuu rennommin. Sävel onnistu tosiaan mun mielestä erinomaisesti. Ja biisin kruunaa tokan kooruksen jälkeinen välisoitto jota on mukava fiilistellä. Tämmösii biisejä mä haluisin tehdä enemmänkin.

Erkko

Elämä jatkuu

Aika rento elämänasenne tässä biisissä. Väkisin pistää hymyilyttämään nämä sanat. Varmaan useimmille ainakin joku noista murheista on tuttua. Harva pystyy elävässä elämässä noin rentoon asenteeseen.

M!ka

Mä  tein tän biisin sanat varmaan jotain viis vuotta sitten, mutta en saanu niistä biisiä aikaiseksi. Annoin sanat sitten Jannelle ja se sävelsi biisin. Loppujen lopuksi mä tein biisiin uuden kooruksen, siis tän mikä siinä nykyään on, mutta Janne on säveltänyt biisin muut osat. Mä oon vaan niin huono laulaja että osa Jannen alkuperäisistä koukuista vähän oikenee mun laulamana. 

Sanat on tollasta meneehuonostimutmitäväliimäoonkumminkivoittaja osastoa: jos beibi lähtee niin illalla baarista löytyy uus jne. Huomatkaa että kooruksesta löytyy 80-luvun Ramoneskellopeli. Kooruksesta löytyy myös Jannen hienot taustalaulut, ne tekee kooruksesta heleän kuuloisen.

Erkko

Jotain johon voi luottaa

Tämä biisi poikkeaa Häiriköiden peruslinjasta. Kyseessä on ilmiselvästi tekijälleen sen verran vakava asia, samaan tapaan kuin Joey ja DeeDee –biisissä, ettei siihen oikein sovi mustaa huumoria sotkea. 

Toden sanojahan tässä lauletaan. Jokaisella pitäis olla joku tällainen juttu. Mulle se on musiikki. Mun päässä tämä biisi yhdistyy  Nick Hornbyn  Uskollinen äänentoisto –kirjan tunnelmiin. Kirja on sukellus musiikkifriikin sielunmaisemaan ja siitä löytyi ”pelottavan” paljon juttuja omasta päästä. Ihmiset ja kaikki muukin voi pettää, mutta musiikki ei – fiiliksiä tästä biisistä tulee.

M!ka

Tää on myös kolmen parhaan biisin joukossa tällä levyllä.Vaikka tää on aika hidas biisi, ni tää ei oo millään lailla hempee tai mitään sellasta. Mä tein tän sävelen jo monta vuotta sitten mutta sanojen kanssa oli vähän vaikeeta: tällaseen biisiin ei oikein voi laittaa mitään moottorisahoja ym.. Loppujen lopuksi sanoista tuli kumminkin ihan katu-uskottavat vaikka niissä ei oikein mitään sanotakaan. Väliosan, jonka Mikko laulaa, mä lainasin (suomeksi pöllin) vähän soveltaen L.A.M.F.:n ’Ei Enää Koskaan’ –biisistä.

Erkko

Historiaa

Baby saa taas ansionsa mukaan. Tällä kertaa ainoastaan verbaalisella tasolla, ilman rälläköitä ja moottorisahoja… Hyvä kertosäe. "ajat muuttuu niin muutun minäkin..." on kanssa hyvin sanottu.

M!ka

Tää biisi on varmaan jotain viis vuotta vanha. Mä oon ite jo aika kyllästyny tähän. Sanat on tollaset tyypilliset Häirikkösanat, mutta biisin moodi on normaalia iisimpi. Kooruksessa on hyvä melodia, mistä lie hittibiisistä (tyyliin BonJovi) korvaan tarttunu. Tykkäsin tästä ennen kyllästymistä kovasti.

Erkko

Atomipommi

HC-punkki ei ole koskaan oikein iskenyt meikäläiseen, vaan enemmän sellaiset popahtavat biisit, niin kuin tuo edellinen Historiaa. Mutta kyllä näitä levyllä yhden tai kaksi voi ottaa vastaan näin minuutin annoksina, varsinkin kun sanat on ihan huvittavat, niin kuin tässä.

M!ka

Tää on Jannen sävellys ja sanotus. HC-biisi jonka Mikko laulaa. Minkäs sille teet kun isot pojat leikkii, Atomipommit tippuu päähän. Biisissä on bändin historian ensimmäinen bassosoolo. Soolo on sellasta lemmybassottelua, mun idea oli että soolo olis samantyyppinen kun Motörheadin Stay Cleanin soolo. Niin se onkin, mutta kymmenen kertaa lyhyempi. Simppeli biisi jossa on näinä aikoina paljon sanomaa. Tää ois ehkä voinu olla vielä vähän nopeempikin.

Erkko

Mä en oo se

Tässä biisissä ei voi kun nauttia miten hyvin biisin sanat kulkee. Nautittavan yksinkertainen biisi! Mikähän tässä biisissä on toi ”Sä”? Jos se on likkakaveri, niin suhteelle ei kyllä voi povata pitkää tulevaisuutta…

M!ka

Tää biisi on tehty ’74 Ramonesin hengessä. Simppeli kolmen soinnun biisi, jossa on 53rd&3rd rumpukomppi introssa. Sanat on vittuilua sekä tyypeille jotka ei enää (vanhuuttaan) rokkaa että taidebändimuusikoille jotka on omasta mielestään parempia kun tavalliset ihmiset. Onnistu hyvin: tästä tuli napakka ja tiukka pläjäys.

Erkko

Joey ja DeeDee

Tästä biisistä olen jo tilittänyt aika lailla aikaisemminkin, eikä siihen ole mitään korjaamista:

Rälläkät ja muut jauhelihan tekoon tarkoitetut välineet on paiskattu nurkkaan tätä tehdessä. Suorastaan herkkä biisi. Poikkeavaa on sellainen henkilökohtaisen tunnelatauksen sävy. Ei ole Häiriköiden biiseissä vastaavaa aikaisemmin ollutkaan, luulisin. Tosin tältä levyltä löytyy toinenkin sellainen. Jotain johon voi luottaa –biisissä on jotain samaa tunnelatausta. Tämä on hieno biisi. Ei voi tämmöinen Ramohörhö olla liikuttumatta ainakin pikkuisen tätä kuunnellessaan.

M!ka

Tää on sitte se kolmas biisi niistä mun mielestä parhaista biiseistä. Ei oo vissiin vaikee arvata mistä inspis tähän tuli. Oikeestaan Joeyn kuolema oli mulle helvetin iso juttu: se oli tavallaan mun yhden elämänvaiheen loppu. Sitten kuoli vielä loistava biisintekijä DeeDeekin. Mua ei todellakaan harmittanu, että Ramones lopetti: ne oli loppuaikoina jo aika väsyneitä, mutta noitten äijien kuolema oli epäreiluu. Mun mielestä tässä biisissä sekä sanat että sävel onnistu helvetin hyvin. Vikojen kooruksien välissä on pari Ramones-riffiä: Dangers Of Love ja Do You Remember Rock’n’Roll Radio. Biisi soitettiin levyllä tarkoituksella aika hitaalla temmolla. Meidän mielestä tää tuntu levyllä toimivan niin kaikista parhaiten. Livenä me vedetään tätä kyllä ihan reilusti nopeemmin. Toi biisien tempojuttu on aina levyä tehtäessä vähän vaikee homma: jos biisin soittaa levylle liian nopeesti ni se kuulostaa hosumiselta ja jos liian hitaasti niin sitten se kuulostaa laiskalta. Biisin tempo on aina kompromissi noitten kahden jutun välillä. livenä niitä vedetään sitten niin nopeesti kun pystytään, sillon ei pieni hosuminen haittaa.

Erkko

Mun baby on zombie

Nyt ollaan koomisen kauhun maailmassa. Oikeat kauhuleffat ovat pelottavia ja huonot huvittavia. Jälkimmäiset ovat enemmän minun makuun. Niiden tahattomasta komiikasta tulee hyvälle tuulelle. Nykyään vaan ei meinaa olla aikaa tuhlattavaksi tuntia tai paria huonolle leffalle, niin kuin joskus aikaisemmin. Näistä Ramobändien kauhukomedioista saa saman fiilispakkauksen parin minuutin tiivisteenä, eikä muuta jää puuttumaan kun elokuvien pitkät tylsät jaksot.

Tässä ”leffassa” katsoja tietää jo kolmessa minuutissa, että Baby on zombie, mutta koska leffan Jäbä on todellinen idiootti, asia alkaa selvitä hänelle vasta hiljalleen vajaan tunnin kuluessa. Kaikkien ilmiselvienkin vihjeiden jälkeen tyhmä Jäbä yhä epäilee ”Mä en oo ihan varma mutta tuntuu ihan siltä, että…” Tuo ihan tavallinen lauseenpätkä korostaa hienosti biisin b-leffafiiliksiä.

Biisin kauhustoori on hauskasti ristiriidassa heleän ”oo-oo-oo” –taustalaulun ja  biisin lopun ”ou beibi ou beibi”:in kanssa…  Loppuosa kruunaa koko biisin!

Tämä on oman ”biisilajinsa” hieno edustaja. Sinne b-kauhubiisien parhaimmistoon tämä menee, mm. Rehtorien Frankensteinin, Poikien Lemmikkihautuumaan ja Niiden Luumäkien Kadunlakaisijan seuraan.

M!ka

Tää ja Mun Faija... on kaikista vanhimmat biisit tällä levyllä. Mä tein nää biisit aika pian Stydin Staffin ilmestymisen (-95) jälkeen. Kooruksessa on hyvä laulumelodia, jonka kruunaa Jannen taustalaulut. Tästä ei enää oikein osaa sanoo mitään, kun tän on kuullu ite jo niin monta kertaa että oon jo ihan kyllästyny biisiin. Sanat on tollasta tyypillistä teinikauhumeininkiä, vois olla suoraan jostain leffasta. Säkeistön toteutusta mietittiin pitkään: loppujen lopuks jätettiin sellaset pykivät rummut ja kitara laulun alle.

Erkko

Samantekevää

Tämä on Erkon taannoisessa haastattelussa lupaamia neuvoja tyttöystävien hylkäämille onnettomille jätkille. ”ei se tunnu miltään ei se tosiaankaan tunnu yhtään miltään…”  Tämä on ehkä tarkoitettu, ettei tosiaan tunnu miltään, mutta tuohon on kyllä helppo kuvitella mukaan pientä katkeruutta ”rivien väliin”. Harvat näistä murheista selviää kokonaan ilman, ettei jotain jäisi hampaakoloon…

M!ka

Tää on vähän kummallinen biisi. Hidas ja raskas, rummut vetää ihme progekomppia. Mä tykkään silti. Biisin sanat synty kun mulla oli muutama kaveri sellasessa vaiheessa että beibi oli lähteny kävelemään. Ja jätkät oli ihan paskana: aina kun niihin törmäs baarissa ne tilitti ja murjotti. Mä ajattelin että vittuuks sitä elämäänsä tollasen asian takii pilaamaan. Tän biisin asenne toimii takuulla tollasessa tilanteessa.

Erkko

Mun baby jätti mut

Lisää parisuhdeneuvontaa. Ote asiaan on hyvin Häirikkömäinen, ammutaan reippaasti överiksi. Sanoma on varmaan se, että toimisi juuri toisin, kun mitä Häiriköt neuvoo. Häiriköiden "neuvoja" ei pidä ottaa kirjaimellisesti muutenkaan! Tämän biisin minä-hahmolla on varmaan pahoja itsetunto-ongelmia, joista selviää vain löytämällä syyllisen kaikkeen ulkopuolelta ja kierrättämällä pahaa oloa.

M!ka

Sama teema jatkuu tässäkin biisissä. Sävel on ’74 Ramonesia, siis yksinkertainen. Sävellyksenä tää on mun mielestä ehkä mitäänsanomattomin tällä levyllä, mutta biisin sanojen idea on niin hieno, että mä naureskelin asialle ite monta päivää. Tää kertoo miesten ajatuksenkulusta: jos beibi jättää on pakko löytää uus beibi jonka sitten voi ite jättää. Näin sitä on niinku Voittaja isolla veellä. Jos asiaa funtsii vähän tarkemmin niin tajuu ajatuksen perverssiyden. Siis kuka on voittaja? Tää on mun käsitys huumorista.

Erkko

Toimintakuvat toimii

Sanat ja koko biisi ”toimii ihan kybällä”. 

Joskus nuorempana oli sellainen vaihde päällä, ei oikein muut kuin toimintaleffan kelvanneet ja videovuokraamossa tuli tarkkaan syynättyä kotelon takaa, että luokitus oli nimenomaan ”aktion”. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa pienen novellin, mutta jätetään väliin… 

”Stuntmiehiä tyhmänrohkeita” on muuten aika hieno kielikuva!

M!ka

Tää biisi on kanssa pyöriny pitkään mukana kuvioissa. Se kertoo toimintakuvista joita tehtiin ennen kun toimintakuvista tuli pelkästään erikoisefektikikkailua. Mä ja Janne molemmat diggaillaan Clintin ja Bronsonin leffoista: funkki soi ja kaverit ammuskelee tai mättää jengiä turpaan. Tää biisi on kunnianosoitus tollaselle meiningille. Mä tykkään tässä biisissä erityisesti intron laskevasta kitarariffistä ja bridgestä, eli väliosasta ennen kertosäettä.

Erkko

Mun faija on Charles Bronson

Vieläkin parempi biisi kun edellinen!

Charles Bronson oli kova sana 70-luvun toimintaleffoissa. Se oli sitä aikaa, jolloin toimintaleffojen sankarit eivät vielä olleet suulaita vitsiniekkoja, jotka kylvävät vitsejä jokaisen laukauksen välissä. Bronson onkin todellinen yhden ilmeen ”kova kuin kivi ja kylmä kuin jää” –tyyppi. Melkeinpä karikatyyri 70-toimintaleffojen sankareista ja ilmeettömyydessään vähän tylsä. Vähän vivahteikkaammat Clint Itäpuu (Eastwood) ja Lee Marvin ovat kyseiseltä aikakaudelta enemmän minun makuun. Vaan se ei tietenkään tätä biisiä himmennä.

Aika hupaisa pointti sanoissa on, ettei tässä biisissä lauleta itse Bronsonista, vaan laulun minä  on, tai kuvittelee olevansa Charles Bronsonin jälkikasvua. Ettei vaan olis oikeesti karvanoppa-Corollan kaaharikuski…

M!ka

Ihan samaa osastoa kun edellinen biisi. Moodi vaan on paljon rauhallisempi. Ja koorukseen heitettiin studiossa industrialmetal–hengessä särölaulua. Sopii tähän biisiin hyvin. By the way; säkeistön soinnut on pöllitty AC/DC:n Touch Too Muchista. Se oli yks ekoja biisejä mitä mä oon bändissä kitaralla soittanu. Sanat on taas tällästä tyypillistä uhoomista Sledge hammer –hengessä ’make war, not love’;-) Ja niinku jo edellisen kappaleen kohdalla mainitsin, Bronson oli joskus seitkytluvulla asiallinen actionsankari: se veti kahden tunnin leffan iisisti yhdellä ilmeellä puku päällä.

Erkko

Magnum 44

toimintaleffakolmikon viimeinen, Likaisen Harryn hengessä tehty Magnum 44 kalpenee noiden kahden edellisen, levyn parhaimmistoon kuuluvan biisin perässä. HC-biisit, kuten tuli jo Atomipommin kohdalla kerrottua, ei ole lähimpänä meikäläisen musasydäntä, mutta menee näin pienissä paloissa. Onhan tässä aika hassut sanat ja ainakin kertsi on laulettu jotenkin vähän hassusti. Eikä ihme, mikäpä on iloisesti laulellessa, kun on  magnum 44 kainalokotelossa. Kyllähän se varmastikin nostaa kaikkien Likaisten Harryjen itsetuntoa.

Voisi kuvitella jonkun vähän enemmän kajahtaneen aggressiivisen tyypin kulkemaan hämärillä kaduilla magnum kainalossa pyöritellen päässä biisin sanoja odotellessaan tekosyytä toimintaan…

Tällä biisillä on vielä "paha" taipumus jäädä mulla päähän soimaan ja huomaan välillä ihmisten ilmoillakin laulelevani ”Magnum 44, Magnum 44, maailman tehokkain käsiase”.

Näistä kolmesta Toimintaleffa-biisistä olisi saanut kyllä aika tyylikkään single-kokonaisuudenkin…

M!ka

Tää on sitte tän toimintakuva trilogian kolmas osa. HC-biisi, Mikko laulaa tän. Ei ihan tyypillinen Häiriköt-Hc koska tässä on aika mutkikas laulumelodia. Hyvä biisi mun mielestä. Tää kertoo sitten Clintin Dirty Harry –leffoista. Niistä kaks ekaa on kyllä korkeella mun suosikkileffatilastossa. Tosin sekin sarja sitten mentiin pilaamaan jatko-osilla. Niissä ei enää ollu sitä alkuperäistä hohtoa.

Erkko

Mä haluun jotain toimintaa

Levyn toiseksi paras biisi. Musa "iskee kuin miljoona volttia". Biisi suorastaan tuntuu vatsanpohjassa... 

Tässä biisissä on sellainen tumman puhuva aggressiivinen fiilis. Oliskohan kyseessä sellainen mielenterveysongelmainen olemattomalla pinnalla varustettu tyyppi, joka saattaa ilman mitään järkevää syytä käydä jonkun vastaan tulevan kimppuun. Toi nyt oli sellainen ensi kuulemalta tullut fiilis, joka on mulla säilynyt. Ettei olis edellä mainittu Magnum-mies. Voi tämä kyllä kertoa jostain ihan muusta, todennäköisesti.

M!ka

Tää ei nimestään huolimatta enää kuulu yhteen edellisten biisien kanssa. Tää kertoo tyypillisestä vähän syrjäytyneestä nykynuoresta. ’Vittu mä haluun kato jotain toimintaa, ei mua kiinnosta mikään koulu tai sellanen. Mut emmä kyllä ite oo valmis mitään sen eteen tekemään että mä saisin jotain toimintaa’. Että silleen. Biisinä onnistunut: mä oon ite alkanu viime aikoina diggailemaan näitä mollibiisejä. Tässä biisissä koorus on tosi siisti soittaa: se on niin hyökkäävä ja aggressiivinen.

Erkko

Avohoitoo

Aidosti kantaaottava biisi. Sanoma on vaan pyöräytetty häirikkömäiseen huumoriin ja hyvä niin. Muuten se meniskin saarnaamisen puolelle. Hauska biisi. Ainoa huono puoli biisissä on, että se on nykypäivän todellisuutta. Kattelin tässä taannoin jotain mielenterveyshuollosta kertovaa ajankohtaisohjelmaa ja tätähän se on. ”viiden vuoden päästä on saumaa päästä hoitoon” ei valitettavasti ole liioitteleva vitsi sekään… 

Avohoito on hieno sana, kuulostaa pätevältä, niin kuin sivuvahinko sotilastermeissä. Biisin Avohoitosanaa toistava loppu on aika iskevä. Siinä vähän "ruoskitaan" hullua, että siitäs kurja saat, "avohoitoo, avohoitoo, avohoitoo, avohoitoo...", ei puutu kun ruoskan läiske-efekti.

M!ka

Mä asuin monta vuotta Sörkan metroaseman lähistöllä. Se on mesta missä hengailee paljon narkkareita ja hulluja. Tuntu että vuosi vuodelta noitten friikkien osuus Sörkan tienoilla vaan lisäänty ja lisäänty. Ja samaan aikaan Stadi säästi mielenterveydenhoidossa. Vedin näistä jutuista oman johtopäätöksen ja duunasin biisin joka kertoo yhden hullun tarinan. Tää tarina vois ihan hyvin olla totta. Biisissä mainittu Hesari on Helsinginkatu, jossa pörrää paljon friikkejä. Hesari alkaa Sörkan metroasemalta, jonka ympäristö tunnetaan nimellä Kurvi. Kurvin avohoitola siis tarkoittaa Sörkan metroaseman seutua. Biisin intron rumpurytmi on lainattu Clashin  Remote Controlista, joka on helvetin hieno biisi. Vituttaa että Joe Strummerkin kuoli levyn äänittämisen aikoihin.

Erkko

J.A.G.

Juhan af Grann, heh heh. Hauska biisi hassusta tyypistä. Juhan af on kuin repäisty jostain sarjakuvasta ja b-scifileffasta! Tuntuu, ettei sellaista voi oikeasti olla olemassakaan. Tässä on hieno "julistava" tunnelma, erityisesti kertosäkeessä. 

Biisit sanat voisivat olla suoraan Juhan af Grannin suusta ja kuvaavat kyllä loistavasti miehen juttuja! Ettei vaan Juhan af itse olisikin biisin oikea sanoittaja, kun Erkon broidikin on humanoidi…

M!ka

Tää biisi me äänitettiin jo pari vuotta sitten. Samassa sessiossa äänitettiin myös Honkanummen Hautausmaan englanninkielinen versio joka ilmestyy ihan näinä aikoina Woimasoinnun Speedfinns –eepeellä. Tää biisi tehtiin videota varten, joka jäi kumminkin loppujen lopuksi kesken. Woimasointu julkaisi tän alun perin vinyylisinkkuna kesällä 2002. J.A.G.:issa mä tykkään erityisesti kooruksen laulumelodiasta. Biisi kertoo siitä että ihmiskunta tuhoutuu ja ainoa joka meitä voi auttaa asiassa on Juhan Af Grann. Toivottavasti se asettuu seuraavissa pressanvaaleissa ehdolle.

Erkko

Bonusbiisit