Himanes
Himanesin demokasetin arvostelu
Himanes
Demo-bändejä olisi riittänyt vaikka omaksi palstaksi asti. Jyväskylän Bad Religion Äpryk, Liha-Masan Stooges-vetoinen The Brats, SSOSFA-miesten Garbagemen/Cramps - projekti Les Herbes, Butcher'sin raunioilta noussut Faux Pas (nauhallaan useita singlen a-puolia; todella laadukas) ja Surfin' Dead Boys ovat kaikki tehneet hämmentävän selvää jälkeä studiosessioissaan, mutta poiminpa tähän esimerkiksi vain Himanes-kvartetin, joka vielä sattuneesta syystä the-etuliitettä nimensä eteen tarjoaa.
Elokuun lopulla äänitetyllä nauhallaan Haukivuoren juniorit, ikäjakauma 15-18 vuotta, osittavat oitis kehityskelpoisuutensa, sillä avauspala Kyyvesi kutsuu johdattaa asiakkaan suoraan Ramonesin surf-osastolle. Muutamaan kuuntelukertaan ralli vaikuttaa jäävän teipin ainokaiseksi hitiksi, mutta sen verran taajaan tuo kuunteluttaa, ettei ensivaikutelmaa ole syytä uskoa. Hitaahko Hankasalmi ja poikamainen En mä sille mitään voi aukeavat seuraavina, myös deedeemäistä mörinälaulua sisältävä englanninkielinen (miksi?) Go With That Girl hymyilyttää.
kokonaisuutenakin kuuden biisin kooste pysyy kasassa, mutta levyä ajatellen materiaalia kannattaa vielä hioa. Senkin takia, että pari standardinomaisempaa palaa korvautuu taatusti paremmillaan, sillä nykykunto on saavutettu sinällään vaatimattomalla vuoden harjoittelulla.
Itse bändistä sen verran, että se soitti aikansa, käsittääkseni voimassa olevalla kokoonpanolla, Aki Himanen (laulu & kitara), Riku Himanen (kitara & taustat), Saku Niilo-Rämä (basso & laulu), Iisu Kovakka (rummut), jonkin sortin metallia. Kauden loppuvaiheessa mukaan tulleet Ramones-coverit ja yleinen kyllästyminen spiidiin johdattivat koplan kuitenkin nykylinjoille.
Vaikuttajikseen Himanes nimeää, yllätys yllätys, Ramonesin ja lajityypin suomalaiset edustajat, mutta jos pitää hakea yksi nimi, johon bändi parhaiten vertautuu, on valinta Pojat. Sävellykset, tunnelma ja osin tekstitkin kallistavat tähän suuntaan, mutta asia on syytä tarkistaa henkilökohtaisesti osoitteesta Aki ja Riku Himanen... (osoitetta ei ole enää tarvetta tässä julkaista)
OLO, no 33, 1/1991