Himanes
Pinnalla levyn arvostelu
Pinnalla
(Kråklund)
Puolentoista vuosikymmenen takainen Pohjalla-kokoelma oli hyvinkin tarkka punkin syntyhetkien musiikillinen kuva ja eittämätön suomirockin klassikko. Mutta se olikin tehty tosissaan. Pinnalla on kapeampi ajankuva, ja tasoltaan ainoastaan päteväksi luokittuva. Mutta nämä bändit eivät aivan tosissaan osaa ollakaan.
Pinnalla
esittelee kaksi sarjansa merkkitapausta (Klamydia ja Häiriköt),
yhden melkeinpä merkkituotteeksi asettuvan poppoon (James Puhto-Ren)
ja yhden kenties vielä skarpatessaan ”huipulle” nousevan ryhmän (Himanes).
Biisit ovat Pohjalla-albumilla lailla ennen kuulemattomia.
Klamydian
perustasokkaasta kuusikosta nousevat esille ennenkaikkea vinkeä
kankkushoilotus Mieltä ylentävää (”kun eilinien molemmista
päistä ulos haluaa”) ja holtittoman hulvaton Knocking At Your
Door, jonka myötä Klamydia-englanti vihdoin asettuu hillittömyysasteikossa
jopa Remu-englannin yläpuolelle.
Myös
Himanesin viisikon meininki on perin reilu, mutta biiseissä ei ole
tarpeeksi luonnetta erottuakseen toisistaan – tai koko levyn
yleisilmeestä. Pärjää porukassa, mutta saattaisi yksinään hukkua
levyhyllyn hämähäkinseittiosastoon.
James
Puhto-Renin seitsikko käynnistyy pirteästi, mutta vaipuu sitten
hetkeksi tasaiseen matalalentoon, päättyäkseen levyn musiikillisesti
riemastuttavimpaan täräystrioon. Ketterästi kulkeva Ruutuässä /
Jorma Pulkkinen on sanallisestikin klassista tasoa , Suurisuu
vetää vertoja vanhan Vibratorsin svengaavimmille
punkpoppauksille ja Motörheadomaisesti käynnistyvä Juha
Mieto kulkee hard-punkin latuja yhtä ylvään tehokkaasti kuin
nimihenkilönsä.
Häiriköiden
nelikko yltää ehkä vain bändin tekosten hyvälle keskitasolle, eli lättynen
päättyy ehkä hieman hiipuen. Ja mitä jää käteen? No ihan nastaa pökellystä
ja varmasti kohtuullisen suuret myyntiluvut. Ei maailma tämän levyn myötä
ainakaan huonommaksi muutu.
***½
Markku Halme, Rumba