www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Ramopunkit keikoilla - sisällysluettelo

Ramopunkit Puustockissa 2005

Puustockissa:

Pojat - Miika ja Heko duo - Himanes - Kalle G & Rytinäkerjäläiset

Ramopunk-piknikillä: 

Miika ja Heko duo - Kretiinit - Iskuryhmä - Debbie - Kari Peitramo - Himanes - Surfpoikarex

Hyppää tästä haluamaasi kohtaan tai selaa kaikki läpi vierittämällä sivua alaspäin.

M!kan keikkaraportti:

Puustock ja Ramopunk-piknik 2005

Jonossa

Minulla alkoi jo olla hätä Juvan leirintäalueella: Pojat alkaa kohta soittamaan ja me ollaan vielä täällä! Metsän läpi pitää vaeltaa, vaihtaa liput rannekkeeseen, jonottaa sisälle, odottaa repun tarkastus. siellä on varmaan jo jono! Kaikki muut varmaan jo on siellä...

No, eihän siinä sitten mitään kiirettä syntynytkään. Kävely portille ja lippujen vaihto rannekkeisiin sujui nopeasti, eikä jonoonkaan ollut vielä ehtinyt kuin kymmenittäin ilmeisesti Negativea katsomaan tulleita nuoria tyttöjä. Innokkaimmat heistä olivat kuulemma jonottaneet jo läpi edellisen yön. Eivät varmaankaan lippuja, joita riitti ennakkomyynnissä, mutta eturivin paikkoja... Aika sitkeitä likkoja! 

Negativetyttöjen jälkeen minä olikin jo seuraavana jonossa ihmettelemässä, että jo nyt on prkle, kun jono vetää hitaasti, ennen kuin joku nokkelampi kertoi, ettei portteja ole vielä edes avattu. No, ei muuta kun odottelemaan ja höpöttämään.

Siinä vaiheessa kun jono lähti liikkeelle, minä olin jo kokonaan unohtanut olevani jonossa, kunnes joku tuuppasi, että alahan nyt äijä jo mennä. Ja kas, jono olikin jo lähes kadonnut minun ja portin välistä! Ihmeen rauhallisesti koko loppu jono oli minun takana paikallaan odotellut!

Pojat. Kuva: Ilpo

Pojat

Sitten oltiinkin jo festarialueella, jota täplittivät siellä täällä lätäköt. Nyt sää näytti kuitenkin suosivan ja...  Sään ihailuun ei ole aikaa! Pojat aloittaa pian. Lavan eteen siis! 

Lavanedustan kaksi tai  neljä eturiviä olivat vallanneet ne jonosta tutut Negativetytöt. Niin olivat tytöt tiiviisti pakkautuneet, ettei sinne ramopossu viittinyt lähteä väliin tunkemaan, joten sinne tyttörivistöjen taakse piti asettua.  No, ehkä se oli Pojille parempi ratkaisu. Meidän porukassahan nämä kauniimman sukupuolen edustajat eivät ole ihan yhtä lukuisasti edustettuna...

Poikia ei ollutkaan tullut nähtyä livenä ainakaan... no... muutamaan kuukauteen. Vähän taas jännitti ennen keikkaa. Poikien kohdalla ei kylläkään tarvitse jännittää miten keikka menee. Hyvinhän se on aina mennyt, kun olen bändin keikalla nähnyt. Keikkoja ennen tulee jännitettyä ihan muuten vaan...

Joku väitti etukäteen, että Pojat aloittaisivat Eka kerta-biisillä. Olivat kuulemma tehneet niin  parilla viime keikalla. tämä biisi on ollut usein setin loppupuolella tai encoressa, ainakin minun muistin mukaan, eikä minulle saakka ollut mitään tietoa parista edellisestä keikasta kertynyt, joten eihän sitä voinut kuin epäillä, ei ehkä kuitenkaan ekana...

Kuinka ollakaan, keikka alkoi räväkästi juuri Eka kerta- ja RUK-biiseillä ja herätti Negativetyttöjen takana olevat ramopunkit vauhtiin. Vähän katselivat kummissaan eturivin tytöt pomppivia ja mukana laulavia, useimmiten vähän varttuneempia teinejä...

Keikan ohessa tuli muutenkin seurattua noiden Negativetyttöjen reaktioita. Kummastuneita katseita, pientä huvittuneisuuttakin välillä ja jokunen kovasti yllättynyt ilme, kun Miika mainitsi Saatanan Sheenan olevan Leena Lehtolaisen kirjoittama biisi. En malttanut olla vinkkaamatta Leenan biisistä innostuneille tytöille, että tuossa se on vieressä. Ai kukako? No SE Leena! Taisi jäädä Poikien keikka tyttöjen mieleen! Ei tietenkään olisi pitänyt, jotta Leena saisi rokkailla rauhassa, mutta mitäs tekee punkrock-biisejä. Punkrock biiseistä saa punkrock-huomiota... No joo. Anteeksi Leena.

Monien biisien sanat myös hymyilyttivät Negative-faneja. Poikien biisien huumori puree siis myös heihin, ainakin jossain määrin. Monet myös lähtivät keikkaan mukaan, taputtivat biiseille yms., mikä oli mukava huomata.

Yhtä ramopunkkia piti vähän rauhoitella, kun hän villiintyi kohtuuttoman innokkaasti ottamaan kontaktia muutaman teinitytön ryhmään erityisesti Tiinalla on poikaystävä biisin aikaan. Tiedättehän nuo biisin sanat? Kun tyttöjä alkoi jo pelottaa, piti mennä väliin seisomaan. Ensi kerralla pikkuisen iisimmin, ramotoveri hyvä, etteivät tytöt säiky...

Parhaiten jäi mieleen edellä mainittujen biisien lisäksi Punkkari, Lemmikkihautuumaa ja Utajärven yöt. Keikka oli sitä mitä olin odottanutkin. Taattua Pojat-kamaa. Keikka alkoi vauhdilla, mikä oli hyvä, erityisesti siksi, että soittoaikaa oli vain puolisen tuntia. Puolituntinen olikin sitten pakattu täyteen biisejä, suurempia välispiikkejä ei  Sheena-biisin lisäksi kuultu. Hyvä niin, ehdittiinpähän kuulla toistakymmentä biisiä. Paljon jäi tietysti puuttumaan, kun normaalilla Poikien keikalla ehtii kuulla parikymmentä biisiä. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä biisikokonaisuus Pojilla oli. 

Bändi näytti viihtyvän lavalla ja meillä yleisössä oli hauskaa. Keikka päättyi tiukan aikataulun vuoksi encoreen sijaan tyyliin  "nyt on aikaa enää yhteen biisiin" ja sen jääkiekkoselostajalta kuulostavan kuuluttajan naama jo vilahteli lavan takana! Viimeinen biisi oli Mä uskon meihin, jonka aikana Apupoika Heko kävi totuttuun tapaan auttamassa Poikia. Keikan jälkeen yritettiin huutaa sitä ylipirteää Jääkiekkoselostajaa kumoon ja vaadittiin encoreeta, Poikia takaisin, seuraavana tulevaa Ruoskaa pois, Poikia Ruoskan tilalle jne. Eipä ollut huudolla vaikutusta. Tai ehkä sen verran, että Jääkiekkoselostajan naamalla nähtiin muutama ylimääräinen virnistys ja sanat taisivat mennä vähän sekaisin...

Kova kytö jäi meikäläiselle päästä taas jonnekin savuiseen hämärään klubiin Poikien keikalla, sellaiselle pitkälle versiolle...

Negativea ja ramoleiriä

Poikien keikkaa siirryttiin puimaan ravintolan puolelle ja samalla paettiin Ruoskan tarjoamaa ahdistusta hiljaisimmalle kulmalle festarialuetta. Onkohan musiikin volyymi Puustockissa kasvanut vai johtuuko vaikutelma vain siitä, että näitä kovaa soittavia metallibändejä on mukana enemmän? Onneksi sentään ravintolan sisälle pääsee lepuuttamaan korviaan.

Jossain vaiheessa tuli kutsu leirintäalueelle pystytettyyn "Ramoleiriin". Pääosa muuta porukkaa meni sinne edeltä. Minä jäi jälkeen katsomaan miltä tämä Negative näyttäisi lavalla. Kyllähän siitä tuli nuori Hanoi Rocks mieleen ja Jonne Aaronista nuori Mike Monroe. Ei ihme, jos iskee teinityttöihin... Musa kuulosti hetkittäin ihan hyvältä, mutta pääasiassa vähän tasapaksulta. Toivottavasti bändi parantaa musapuoltakin jatkossa. Vajaan puolikeikkaa Negativea katselin ja siinäpä olikin kaikki mitä ramopunkkien lisäksi tuli Puustockissa muista bändeistä koettua...

Kun lopulta selvittiin ramoleiriin, niin siellä oli jo ilo ylimmillään, eikä kiirettä ollut minnekään. Illan seuraava ja viimeinen merkittävä esiintyjä, eli Miika ja Heko duo aloittaisi vasta klo 23.25.

Itse Ramoleirin tapahtumista ei ole paljon kerrottavaa, sellaista hauskanpitoa mainiossa seurassa vaan. Sen verran oli rento ja leppoisa tunnelma, että tunnettuna Lapin Kullan ystävänä itseään pitävä nimeltä mainitsematon ramopunkki Tuppikin innostui hörppimään sitä oikeaa, eli "salarakastaan" Olvia. Oikeaan aikaan oikeassa paikassa ollut paparazzi Judypunk ikuisti tämän iloisen kohtaamisen salarakkaan kanssa digikameransa muistiin... Kuvaa ei yksityisyyden suojaamiseksi julkaista tämän keikkaraportin yhteydessä ja sen vuoksi Tupistakin puhutaan tässä yhteydessä vain "nimeltä mainitsemattomana henkilönä".

Miika ja Heko duo

Miika ja Heko duo. Kuva: Hallusinaatio.

Onneksi joku seurasi Ramoleirissä kelloakin. Kukahan se oli? Siitä minulla ei ole mitään käsitystä, mutta suuret kiitokset hänelle kuitenkin. Muuten oltaisiin unohduttu sinne leireilemään...

Onneksi lähtöä ryhdyttiin tekemään hyvissä ajoin. Porukka taisi olla vähän keskittymiskyvyttömässä tilassa ja joitakin jälkeen jääneitä yksilöitä huhuiltiin kännykällä pitämään vauhtia.

Kun saavuttiin festarialueelle, olutteltan pikkulavan eteen oli jo alkanut kertyä väkeä ja Miika ja Heko duo oli valmistautumassa keikkaan. Tai siis keikan ensimmäiseen puoliskoon. Keikka nimittäin koostui kahdesta 20 minuutin setistä ennen ja jälkeen Yö-yhtyeen keikkaa päälavalla.

Kaksi settiä ja välissä siis tunnin tauko ja Yö-yhtye. Tämä on käsiohjelmasta repäisty fakta, vaikka muistini väittää aivan muuta: Ekan setin jälkeen duo poistui lavalta ja palasi kun oltiin tarpeeksi vaadittu ja huudettu, kertovat muistikuvani...  

Epäilemättä elin tuon Yö-yhtyeen aiheuttaman tauon pikakelauksella, kun siitä ei jäänyt mitään mielikuvaa enkä hyväksi onnekseni muista kuulleeni Yön keikastakaan mitään... Mutta duo-keikkaan siis:

Koin keikan suurimman yllätyksen heti alkuunsa, kun Heko lauloi. Nii-iin, Heko lauloi! Minulle on jäänyt jostain sellainen käsitys, ettei Heko laula ollenkaan. Enkä käsittääkseni ole koskaan aikaisemmin nähnyt Hekon laulavan yhtään mitään... 

Kylläpä äijä yllätti laulamalla keikalla biisiin! Mitä vielä, yhdenkö vain! Heko yllätti laulamalla keikalla vaikka kuinka monta biisiä.

"...ei me tehdä mitään uutta

muttei kovin vanhaakaan

ei me tehdä mitää muuta 

suoraan soitetaan..."

Keikka alkoi luumäkimäisittäin Niinkuin ennenkin ja jatkui ypö-viidesti Energia on A ja O:olla. "Harkittu viesti" kuulijoille keikan alussa? Soitetaan suoraan vaan, energia on A ja O, niin kuin ennenkin. Siitähän tässä on kysymys. tosin herrat kyllä osaavat soittaakin, vaikka keikan toisessa biisissä muuta lauletaan.

Keikalla kuultiin Niiden Luumäkien biisejä, jotka Heko muistaakseni lauloi, Ypö-Viittä Miikan laulamana ja joitakin duon omia biisejä, kuten tilanteeseen oivallisesti sopinut Yön & Olli Lindholmin loistava parodia Yö-yhtye. Ramoväestä löytyvien yö-fanien ei pidä ollenkaan pahastua, sillä totuushan on, että bändin, josta tehdään parodia-biisejä, on täytynyt saavuttaa aika paljon. Vähäpätöisemmät saavat olla vain kateellisia Lindholmin Ollille tästä biisistä.

Duon ensimmäisestä setistä painui mieleen myös Mari Pogoaa, olutteltan ykkösbiisi Kotka palaa ja viimeisenä soitettu Onnellinen perhe. Takaraivoon jäi jyskyttämään myös: 

"Mä en haluu mennä alas kellariin

mä en haluu mennä alas kellariin

mä en haluu mennä alas kellariin

mä en haluu mennä alas kellariin

mä en haluu mennä alas kellariin..."

Aivan kuin olisin laulanut sellaista mukana. Siitä soiko biisi keikalla, minulla ei kuitenkaan ollut varmuutta, ennen kuin tarkistin sen Miikalta. Aika hakkaava biisi jyskyttämään päässä loputtomiin. Olisin voinut kyllä ottaa mielelläni jonkun muunkin, jonkun vähän melodisemman. Sitä vaan ei voi valita ja tämä nyt tarttui tällä kertaa...

"...mä en haluu mennä alas kellariin

mä en haluu mennä alas kellariin..."

...no niin, Miika ja Heko soittivat siis viimeisenä Onnellisen perheen ja tunnelma oli erittäin riehakas. Sitten kaksikko poistui lavalta ja jengi huusi, ölisi ja mölisi lisää... Hetken päästä duo palasikin takaisin lavalle, sillä Yö ei kai siis soittanutkaan päälavalla tai jotain, joten kakkossettiin päästiin käsiksi saman tien kappaleella Mikkitelineestä on puolet minun.

Loppukeikan mielikuvat ovat enempi sellaista riehakasta usvaa... tappajatomaatteja, luurankoja, rakkauskirjeitä, masentavaa maanantaita... Keikan loppu jäi selkeämmin mieleen. Harjoitus tekee metsurin biisiin ehdin jopa keskittyä! Keikka päättyi Maauimalaan ja yleiseen iloiseen hulinaan, mikäli mitään muistan...

Lavalta poimin mukaan duon biisilistan, josta löysin myöhemmin Miikan antaman nimmarin ja illan salaperäisimmän biisin... Biisin nimeltä Takki. Uusi biisikö? Ei jäänyt siitä minulle  mitään mielikuvaa, eikä sitä muistanut kukaan mukaan jolta kyselin. Eikä muistanut edes Miika itse! (Totuus Takki-biisistä löytyy tuolta alempaa tältä sivulta.)

Kuva: Ilpo

Piknikille

Aamulla havahduin siihen, että piknik-aktivisti Sami häippäsi pirteänä mökistä aamukahdeksalta toimittamaan jotain piknik-asiaa. Moinen pirteys sai minut väsähtämään takaisin unten maille! Hetken päästä, eli tuntia myöhemmin, Sami palasi entistä virkeämpänä, vaikka oli nukkunut vain pari tuntia koko edellisenä yönä. Ihme duracell-pupu! Moinen virkeys heti aamutuimaan on uuvuttavaa katseltavaa. Sami vielä heitteli suolaa haavoihin "lakatkaa näyttelemästä väsyneitä" -huudoillaan...

Pikainen uinti reissu Lammessa-jonka-nimeä-en-ikinä-opi, selvitti ajatuksia, vaikka Paula höpötteli jotain jonkun päämäärättömästä haahuilusta. Aamupalakin ilmestyi jostakin eteeni ja katosi pötsiini. Sitten oli kai jo kiire Ramo-autolle. Kiireeltä se ainakin tuntui. Tästä näytti tulevan toisinto  edellisen kesän piknikille lähdöstä. Ainoa ero oli, ettei pää ollut yhtään kipeä. 

Se vähän ihmetytti, että vaikka tämän kesän majoitus oli viime vuotta lähempänä parkkipaikkaa, niin kävelymatka sinne oli tänä vuonna pitempi ...ja kuumempi. 

Ramoauto oli jo saapunut ja siinä oli ikkunassa hieno Ramones-tyylinen Ramo-Auto/ Ramopiknik-kyltti, josta löytyi ihan uusi tulkinta Hey ho. let's go:stä: Hii hoo, herra Pii Poo, erästä lasten lorua mukaillen. 

Parkkipaikallakin oli kuuma ...tai kuumempi, joten kipusin ensi tilassa Ramo-autoon, jossa oli vielä kuumempi ja happikin alkoi loppua. Muuten autossa oli mukava ja iloinen tunnelma. Vähän ennen perille pääsyä keksin bussin katosta nappulan josta sai kääntämällä viileää raikasta ilmaa. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla!

Saniaisen varjossa

Ramo-autosta noustiin mukavan kotoisan näköiselle Lomakylä Kesakon leirintäalueelle. Aurinko paistoi ja elämä hymyili leveintä hymyään. Fiilis oli mainio. Ainoa murhe oli eilisestä suuresta raitisilmamäärästä  johtuva väsymys. 

Esiintymislava oli laitettu leirintäalueen vastaanoton terassille. Eipä muuta kun etsimään optimaalista katsomispaikkaa, kun paikkoja oli vielä valittavissa. Hyvä paikka löytyikin, nurmikolta suoraan lavan edestä. Siihen vaan toipumaan, mutta aaarghhh... Aurinko alkoi käristää täydellä teholla. Pelastus oli kuitenkin lähellä. Raahauduin hieman taaksepäin suuren saniaispuskan viileään varjoon. Kyllä oli siinä ramopossun hyvä toipuilla ja seurailla ympäröivään toimintaa.

Ympärillä ihmiset etsivät itselleen mieleisiään paikkoja. Tuolla oli Samin suuri ramogrilli. Tuolla singahtelee Heko ja puhelee jotain ja kerää ihmisten huomiota. Heko selvittelee jotain makkaroista ja ihmisten mielenkiinto herää. Heko haluaisikin vapaaehtoisia makkaran paistoon. "Tuolla on makkarapaketit, grilli ja...", Heko selvittää ja ihmisten keskittyminen häneen alkaa herpaantua, jokaisen jatkaessa paikan etsintää yms. puuhiaan. Vähän taitaa olla virtaa muidenkin pattereissa, eikä makkaranpaistajaa löydy. Hetkeä myöhemmin siellä näytti kuitenkin joku puuhailevan grillin luona. Ponnistelin ankarasti nostaakseni päätäni. Kuka se jaksaa olla niin aktiivinen? No, Hekohan se siellä itse! 

Tuolta kääntyy taas pihaan Ramo-auto, josta nousee uusi bussilastillinen iloisia ramopossuja. Miika ilmestyy näkökenttään ja taitaa ihmetellä yhteensattumaa, miten paljon tuttuja on sattunut samaan paikkaan. Miikan perässä näkyviin tulee lisää väkeä ja paljon tuttuja. Nousen jo melkein istumaan. Täällähän on väkeä vaikka kuinka. Jotain selvästi vakioramoväkeen kuulumattomia ihmisiäkin on paikalla, varmaan leirintäalueen "tavallisia" vieraita. Katselevat uteliaina meikäläisten puuhastelua...

Sitten keskityin lepäilemään saniaisen varjossa ja kuuntelin Hekon ääntä lavalla... jotain tuttuja kaupallisia tiedotteita Onni Pubista pienillä lisäkommenteilla:  "...Kuopio, tuo ramopunkin metropysäkki...", mutta Saniaisen varjossa oli liian mukavaa, jotta olisin jaksanut nousta protestoimaan. 

Jossain välissä Heko päätti, että vetelän näköisen piknik-yleisön pitäisi verrytellä ja komenteli kaikki ylös. Eihän se auttanut kuin nousta. Huh, huh. Hyvästi Saniainen! Kun kaikki oli saatu ylös, voimistelu alkoi ja Heko komensi:  "Kädet ylös!" ja pienen tauon jälkeen "Kädet alas!" ja se oli siinä... hölmistyneen huvittuneet ihmiset alkoivat asettua takaisin paikoilleen ja minä laskeuduin takaisin Saniaiseni viereen.

Seremoniamestari Heko

Piknikin seremoniamestari toimi Heko, jolla tuntuu löytyvän koominen sananen joka välikköön. Äijähän on ihan selvää stand up-koomikon ainesta. Moni vitsi oli epäilemättä ennakkoon mietitty, mutta Hekon todelliset koomikon kyvyt tulevat esille yllättävissä pienissä sattumuksissa, joita ei voi ennakoida, mutta silti Hekolta tuntuu sanat löytyvän tilanteeseen kuin tilanteeseen...

Rehtori Hekon ja Mannen veljellistä kuittailua. Kuva Ilpo

Yllätysesiintyjä Manne

Heko epäilemättä nauttii myös esiintymisestä, mutta tällä kertaa innokkain esiintyjä oli joku muu, jolla ei ollut mitään ns. virallista roolia koko tapahtumassa. Kyseessähän oli Manne, Luonteri Surfin ex. rumpali ja nykyinen levymoguli Ayshire Levyistä. Hän ehti lavalle joka käänteessä, oli siellä esiintyjiä tai ei... 

Manne lauleli keikoilla taustoja ja soitteli bändien mukana pikkuista helistintään, jonka hän kaiveli esille rotsin taskustaan aina kun vain sai tilaisuuden. Keikkojen välillä Manne oli joka käänteessä jollain tekosyyllä tulossa tai menossa lavalla, eikä tietenkään malttanut olla vitsailematta mikrofoniin ohi mennessään... 

Aina nopeaan tahtiin tipahteli sitten Mannelle humoristisia kuittailuja muilta esiintyjiltä. Veljellisestä naljailusta syntyi piknikin aikaan useampia hupaisia ohjelmanumeroita.

Heavyweight Heko ja Bic Mac Söderholm. Kuva: Hallusinaatio

"Heko ja väsynyt Miika duo"

Aika pian alkoi ensimmäinen keikka. Terästin katseeni, mutta muuten pysyin mahdollisimman rentona. Lavalle tuoleille istahti kaksi aika tukevan näköistä kaveria, vähän niin kuin Miika ja Heko duo, mutta olivatkin esittelyn mukaan blues-kaksikko Heavyweight Heko ja Bic Mac Söderholm. Jaahas, nyt tuleekin siis bluesia. Kaksikko esitti Niiden Luumäkien Maauimalaan kappaleen bluesversion nimeltään Maauimalaan blues.  Heavyweight lauloi "aitoon" blues tyyliin, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Toisten mielestä Luumäkien biisiin runnominen bluesiksi oli kauheaa ja toisista oli vain hauskaa ja kaikkien mielestä koomista. Koomisenhieno esitys ja sopivan lyhytkin. 

Biisin jälkeen molemmat esiintyjät hoikistuivat selvästi. jos en aivan väärin nähnyt, Bic Mac Söderholm synnytti paitansa alta nahkarotsin ja muuttui Miika Söderholmiksi. Mitä Heavyweight Heko synnytti, sitä en nähnyt, mutta yhtä kaikki hänkin hoikistui jonkin verran, "medweight" Hekoksi ainakin.

Nyt lavalla oli esittelyn mukaan Heko ja väsynyt Miika duo. Aika virkeältä Miika kyllä näytti... Ensin kuultiin Duon tekemä cover-biisi Hämeentie ja seuraavaksi tuli Surftyttö. Heko piti pitkän ”katkeran” puheen Surftytöstä, joka jäi ramoviisuissa sille kaikista ikävimmälle 11. sijalle ja karsiutui siis niukasti loppukisasta. Biisin kohtalon sinetöi se, että yksi kappaleen tekijöistä, Leena Lehtolainen sattui olemaan Viisujen esiraadin tuomarina ja jääväsi itsensä tämän biisin kohdalla. Ah, niin katkeraa…

Sitten tuli Hekon laulama Puustock-aiheinen cover Ramonesin Slugista. Heko lauloi siis. Heko laulaa näköjään nykyään aika useinkin. Ensin duo esitti Slugin Ramojen versiona, englanniksi siis ja perään Hekon tekemänä uutena J-U-V-A-versiona  Alkuunsa en tajunnut "JII-UU-VEE-AA" kertosäettä. Mitä v:n "jiuveaa" se huutaa? Jiuvea! Kirosin väsymystäni kun en tajunnut. Onneksi virkeämpi Paula osasi kertoa totuuden heti alkuunsa. "No, Juvaahan se huutaa, etkö tajunnut?”. "Noh, tietystihän minä tajusin! Mitä nyt huvikseni kyselin" …tai ehkä se Hekon laulutyyli vähän hämäsi…

Biisin teksti on ikään kuin pieni kauhutarina, kun Kontulaan bussilla matkaava kaveri herääkin torkuiltaan Juvalla, jää Puustockiin ikuisiksi ajoiksi ja rotsikin on viety. Niin hauska biisi, että yleisön lisäksi duokaveri Miikakaan ei pysynyt vakavana.

Seurailin koko Hekon ja Miikan keikan turvallisesti makuuasennossa Saniaisen alla. Aika mukava kokemus. Kyllä makuuasennostakin voi osallistua keikkaan, taputtaa, huudella ja heiluttaa nyrkkiä, ainakin näin piknikillä. Suosittelen kokeilemaan, vaikka ensi kesänä, mutta se Saniaisen varjo on varattu minulle!

Kretiinit: Kuva M!ka (?)

Kretiinit

Duo-keikan jälkeen oli vuorossa vapaata piknikkeilyä ja sen perään tulisi ensimmäinen yllätysesiintyjä: Kretiinit. 

JP Kretiini tuli häiritsemään onnellista olotilaani Saniaisen alla. Pitäisi ottaa joku kuva Kretiineistä kohtapuoliin. Minun vielä kootessa ajatuksia Paula ilmoitti, että hän hoitaa homman. Jaa kuvaamisenko? Niin luulin minä ja JP:kin varmaan, kun kerta neuvoi kameran käyttöä. JP:n lähdettyä selvisi minkä homman Paula hoitaisi, kun hän iski kameran syliini ja komensi liikkeelle… Kuvat luvattiin ottaa ja hän ei ymmärrä kamerasta mitään.

Kretiinien valmistellessa esiintymistään piti sitten minunkin nousta ylös ihmettelemään kuvaamista. Saniaisen alla lepäilyn jälkeen pieni ajatustyö ja käveleminen piristikin kummasti. Enää ei väsyttänyt ollenkaan ja loppu piknikin aikana en makuuasentoon enää palannut! Kiitos JP!

Kretiinit soitteli mukavasti. Nopea meininki piristi entisestään. Aika niukan lyhyt esitys vaan, kolme biisiä. Ensimmäinen oli aivan uusi biisi Mä oon sokea, joka vaikutti näin ensi kuulemalta hyvältä. Sitten tuli kaksi Kretiinien parhaimpiin kuuluvaa biisiä Huoleton elämä ja Jippijaijee, jonka aikana porukka heräsi huutelemaan tarttuvaa kertosäettä mukana. Kretiinit oli reipas piristysruiske Heko ja Miikan esityksen aikaan vielä vähän uneliaalle piknikväelle. Lisääkin olisin mielelläni kuullut. 

Iskuryhmä ja lavalle pujahtanut Manne. Kuva: Ilpo

Iskuryhmä

Kretiinien jälkeen lavalle nousi taas yllätysesiintyjä, Iskuryhmä. Tai eihän se ihan täydellinen Iskuryhmä ollut, sillä kolmea läsnä ollutta ryhmäläistä vahvisti pari reserviläistä. toinen oli Kretiinien JP ja toinen oli piknik-vieras Toukka, joka oli vastannut myöntävästi kysymykseen "Osaako joku täällä soittaa rumpuja" ja löysikin sitten itsensä Iskuryhmän rumpalin paikalta.

Iskuryhmä reserviläisineen oli lupautunut esittämään kappaleen Ne vei vei vei mun tyttöni pois -kappaleen, joka on cover-versio Ramonesin The KKK Took my Baby Away-biisistä. Tämä  on minun mielestä yksi parhaita Ramones-käännöksiä, mitä Suomessa on tehty.

Iskuryhmä sain yleisön hienosti mukaansa. "Ne vei vei vei..." oli jo tuttu biisi monille, kiitos Woimasoinnun julkaiseman Iskuryhmä-kokoelman ja lopuillekin oli tuttu ainakin tuo Ramonesin alkuperäisversio. Joku lauloikin biisin mukana englanniksi. Iskuryhmä-Pasi latasi lyhyeen esitykseen kaikkensa, myös leveimmän haara-asentonsa, josta hän ei biisin loputtua päässyt ylös muuten kuin eteenpäin kaatumalla.

Iskuryhmän oli tarkoitus esittää vain tämä yksi biisi ja tehdä sitten tilaa seuraavalle esiintyjälle. Kaikki lavalta poistumisyritykset kilpistyivät kuitenkin yleisön eturiviin, josta ryhmäläiset tuupattiin takaisin lavalle lisää-huutojen saattelemina.

Hetken aikaa Iskuryhmä-kolmikko näytti suorastaan neuvottomalta: Mitä pitäisi tehdä? Lähteä vai soittaa? Jos soittaa, mitä soittaa? Jos lähteä, mitä lähteä? Pantze taisi jo ehtiä lavalle valmistautumaan seuraavaan keikkaan, kun iskuryhmäläiset saivat päätettyä mitä tehdä. Yleisöstä sateli huutoja mitä pitäisi soittaa ja bändi päätti lopulta soittaa vielä biisin verran lisää. Toisena biisinä kuultiin sitten bändin omaan tuotantoon kuuluva Yksin.  Jälkimmäinen biisi oli vähän kuin encore... Yhden biisin mittaisen keikan encore... aika hupaisaa.

Jos Iskuryhmä vetää keikkansa samalla tyylillä kuin piknikillä, Kuopiossa Onni Pubissa on 3.9. odotettavissa aika mielenkiintoista nähtävää...  

(Joo, tässä siis aivan selvä piilomainos "Onni on Ramones"-keikasta 3.9.05, vaikka epäilemättä em. maininta on ihan totta.)

Debbie. Kuva: Jukka.

Debbie

 Iskuryhmän poistuttua lavalta, Heko tuli huudattamaan Debbietä esiin ja kyseli: Seuraava esiintyjä… onko se D? …ja yleisö vastasi äänekkäästi ja kuten asiaan kuuluu: ”D!”

”Ei ei ei”, Heko selvitti,” teidän pitää vastata ÖÖ!”

Uusiksi siis:

…ja Debbie pääsi lavalle. Poikkeavan mielenkiintoinen keikka noin ennalta ajateltuna. Kyseessähän oli Debbien ensimmäinen suomenkielinen keikka ja se esitti myös ensimmäistä kertaa omia biisejään livenä. Aivan vieraita Debbien julkaisemattomat biisit eivät olleet, sillä yleisöstä moni tuntui tuntevat julkaisemattomia kappaleita netissä esillä olevien näytepätkien ansiosta.

Bändi soitti hyväntuulisen rennon oloisesti. Outia taisi alussa vähän jännittää ja ehkä turhaan. Hän lauloi minusta yhtä hyvin kuin taannoin Blondie-coverkeikalla Semifinaalissa. Voimakkaalla  äänellä ja asenteella. Hyvin toimii laulupuoli siis, useiden biisien kohdalla paremmin kuin demopätkillä. Keikka alkoi kahdella Ramoviisuissa mukana olleella kappaleella: Äkkilähtö ja Suhteellisuusteoria. Keikan lopusta löytyi sitten vielä kolmaskin viisubiisi Ramo-auto. Niistä ainakin Ramo-auto olisi tällä esiintymisellä kuulunut viisujen loppukisaan. Se tuli todettua kahdenkin ex. tuomarin voimin jo ennen biisin loppua.

Parasta oli minusta ja taisi olla useamman muunkin mielestä Ramo-auton lisäksi Woimasoinnun kokoelmalla julkaistu Surffilautalla Tallinnaan. Kallen kamalat kalapuikkoviikset  nauratti yleisöä ja Mannen suuntaan lenteli viiksihuumoria. Biisissä on kyllä kohtuuttoman vaikeat sanat. Minä meinaan väkisin laulaa mukana ”Kallen kamalista kalakukkoviiksistä….”

Huudan kännykkään vaikutti myös hyvältä vaikka en paljoa siitä muistakaan. Uusien biisien kohdalla on monesti sama juttu. Mieleen jää lähinnä joku kertosäe, ehkä idea tekstistä, miten bändi esiintyi ja fiilis miten biisi omaan pääkoppaan vaikutti.

Mutta demona kuulemaani Lupaan biisiä jäin kaipailemaan. Jostain kumman syystä se ei ollut keikalla mukana. Minneköhän se jäi? Harmillista. Ehkä ensi kerralla...

Kari Peitramo. Kuva: JP Kretiini

Kari Peitramo

Debbien jälkeen lavalle ilmestyi Heko, Luonteri Surfin Martti ja Poikien Kaide. Aattelin, että jahas, nyt tää ilo alkaa sitten kohta loppua. Kohta sinne tulee loputkin ja lauletaan vielä yksi ramopunkkien kansallislaulu sitten bussiin ja pois...

Ei sinne sitten muita tullutkaan, mitä nyt Manne tuli ja meni yhtenään. Ootteleekohan ne Miikaa ja kumppaneita mukaan piknikin viimeiseen biisiin? Sitten alkoikin soimaan Kari Peitsamon Jaana S. Ihmettelin, että mites tää nyt tälleen? Eihän tässä vielä lopeteltukaan, vaan kyseessä oli taas uusi yllätysesiintyjä. Kokoonpano nimeltä Kari Peitramo, joka soitti ramopunk-versioita Kari Peitsamon biiseistä. Toisena biisinä kuultiin Uskon Beatleksiin, joka löytyy muuten Rehtoreiden ekalta pitkäsoitolta Milliönääriltä, jos joku nyt ei sitä tiennyt... Kolmantena ja viimeisenä biisinä oli vielä Kauppaopiston naiset. Yleisö tykkäsi ja niin tykkäsin minäkin. Lisää vaan Peitsamoa ramopunk-tulkintana!

Himanes Kesä-Vantaalla

Tuskin olin toipunut Kauppaopiston naisista, kun jostain takaa oikealta alkoi viipottaa Himanesin väkeä lavalla. Mitä ihmettä! Niillähän on kohta keikka Puustockissa. No, siinä ne vaan tulivat ja ilmoittivat soittavansa Ramoviisujen voittajabiisin Kesä-Vantaan. Hyvä biisihän se oli. Ei ollut tuhoutunut Himanesin sovituksessa. Yleisö huusi lisää ja Kyyvettä vaadittiin. Mutta ei, jätkillä oli kiire takaisin Puustockiin keikalle. Todellinen pikavisiitti! Hauska yllätys! Viimeisenä olisin Himanesia odottanut, kun niillä oli kohta keikka alkamassa isolla festarilavalla.

Mä uskon meihin kuva: JP Kretiini

Surfpoika Rex tms. & Manne ja muut esiintymisviettiset

Jos oli Himanesilla jo kiire omalle keikalleen, niin kohta olisi jo meillä muillakin, kun bussin pitäisi vielä kuljettaa ramopunkkiväki kahdessa erässä takaisin festarialueelle. Sieltä se kuulutus tulikin: Nyt oli aika soittaa ramopunkkien kansallislaulu. Heko komenteli tuimasti kaikkia seisomaan, kyseessähän oli kansallislaulu! Ramopunkkeihin kuulumattomatkin leirintäalueen asukitkin, jotka olivat uteliaina tulleet showta katsomaan nousivat seisomaan, vauvasta vaariin. Mä uskon meihin lähti käyntiin. Lavalla oleva kokoonpano oli kai lähinnä kuvattavissa Surfpoika Rexiksi, ainakin aluksi. Biisin soidessa lava täyttyi artisteista, Mannesta ja muista vahvasti esiintymishaluisista taustalaulajista. Yleisö lauloi mukana ja fiilis oli korkealla, eikä yksi biisi riittänyt vaan kaikki vaativat vielä lisää: "Onnellinen perhe! Onnellinen perhe! Onnellinen perhe!" 

Heko taisi yrittää selittää, että aika alkaa olla loppu, mutta onnellisen perheen huuto peitti kaikki selittelyt ja sitten se kuultiinkin tai ei kuultu vaan kaikki lauloivat sitä yhdessä kuin onnellinen perhe ainakin... On se oikeastaan ihan uskomatonta, että tämmöstä on olemassa...

Takaisin Puustockiin

Onnellisen perheen loputtua. Olo oli taas vähän haikea. Ihan kuin edellisenäkin vuonna piknikillä. Kyllä täällä olisi viihtynyt vaikka koko illan...

Mutta onneksi lohdutuksena oli tiedossa Himanes Puustockin lavalla. Mutta ensin kuitenkin lopputoimet. Pullot ja roskat kokoon ja kiitokset kaikille järjestäjille ...ja suuret ja äänekkäät kiitokset Lomakylä Kesakolle koko porukalta. Kädestä pitäen kävin vielä perässä kiittämässä paikan emäntää.

Pakko vielä mainita, että hyvin käyttäytyvää porukkaa nämä ramopunkit. Jos jollain "ulkopuolisella" asiaan vihkiytymättömällä sivusta seuraajalla oli jotain ennakkoluuloja punkkareita kohtaan, niin 100% varmuudella käsitys muuttui tänään ja aika reippaasti.

Kauniita tennareita ja vähemmän kauniit läpsykät, joihin eräs nimeltä mainitsematon Äänekosken Sami oli pukeutunut. Kuva Jukka

Himanes

Ramo-auto kuskaili piknik-väkeä kahdella eri kuljetuksella Puustockiin. Hyvissä ajoin oltiin paikalla ilman mitään kiirettä. Joutoaikaakin jäi mm. tankkaamiseen ja tennareitten vertailuun. Eräs onneton oli jättänyt tossunsa mökkiin ja lähtenyt liikkeelle jollain läpsyillä... ai ai... siitähän saa kuittailua. Ei kerrota kellekään, että läpsyilijä oli Sami, jos nyt oikein muistan...

Kello lähestyi 15.30 ja oli aika siirtyä lähemmäs lavaa. Ihan eteen ei taaskaan ollut mitään asiaa, sillä ensimmäiset katsojarivistöt olivat Poikien perjantaisen keikan tyyliin teinityttöjen hallussa. Jos en ihan väärin käsittänyt niin seuraavana soittavan Uniklubin lisäksi moni tyttö odotti seitsemän tuntia myöhemmin soittavaa 69 Eyesiä. Seuraavissa riveissä oli sitten ramopunkitkin hyvin edustettuina.

Himanes aloitti vauhdikkaasti uudella biisillä H.I.M.A.N.E.S., josta tulee väkisin mieleen eräs laulu ja soitinyhtye Motörheadin Ramonesista tekemä biisi. Hyvä aloitus keikalle. Sitten tuli nippu omia Himanes-suosikkejani: Sähkis, Oon vaan ja ihmettelen ja Kyyvesi kutsuu. Hyvin lähti yleisö mukaan keikkaan heti alusta lähtien, eturivin teinitytöt oli virkeitä ja innokkaita, pääasiassa vähän varttuneemmat ramopunkit olivat jo piknikillä virittäytyneet oikealle taajuudelle ja lisäksi minusta näytti siltä, että Himanes oli saanut paikalle laajemminkin omaa paikallista kannatusta. Haukivuorihan ei tunnetusti ole kuin pienen Ramo-autoilun päässä Juvalta. Keikan aikana yllätti sadekuurokin, muttei se tahtia haitannut, mitä nyt vähän ripsi. Jossain valokuvissa sade kyllä näytti paljon dramaattisemmalta. 

Jossain välissä keikkaa Himanes piti soitossa pienen tauon ja esitteli bändin fanivaatetus- valikoimaan kuuluvat Himanes-stringit, jotka muistaakseni Riku heitti yleisölle. Stringit nappasi talteen hiuksensa päänahkaa myöten lyhentänyt jäbä. "Nepäs meni kauniille tytölle!" kuului Himanesin kommentti...  hm.... oliskohan aika piipahtaa optikolle?

Rock`n´roll lukion aikana lavalla vieraili ramoylioppilas Heko, jolla oli näppinsä mukana kyseisen biisin virittämisessä levytyskuntoon. Heko tuntuu tykkäävän isoista hatuista, sillä keikoilla on nähty vaikka minkälaista jättimyssyä. Tällä kertaa hänellä oli kohtuuttoman kokoinen ylioppilaslakki. Taitaa Hekolla olla kotona aika iso hattuhylly...

Keikka loppui vähän turhan lyhyeen. Vaikka monta hyvää biisiä kuultiinkin, niin puolituntinen ei ihan täysimittaiseen keikkaan riitä. Tunnelma tiivistyi keikan loppua kohti. Mitä välii silläkään ja Mikä siinä maksaa? jäi vahvasti mieleen. 

Viimeinen biisi oli Kellarista studioon ja  tunnelma oli huipussaan sekä lavalla, että lavan edessä. Hyvin oltaisiin voitu jatkaa vielä toinenkin puolituntinen. Yleisö vaati tuttuun tapaan lisää ja tuttuun tapaan tuo jääkiekkoselostajan oloinen mies tunki ääneen höpöttämään jotain seuraavasta esiintyjästä. Vähän on koiran virka Jääkiekkoselostajalla, kun varmaan jokaisen keikan jälkeen lavanedustan yleisö on kaikkea muuta kun iloinen hänen saapuessa pysäyttämään encore-vaatimukset...

Himanes Puustockin lavalla. Kuva: Ilpo.

Kotia kohti

Himanesin keikan jälkeen tuli vielä juteltua mielenkiintoisia tuttujen kanssa pari kolme tuntia, mutta sitten suunnattiin jo kotia kohti. Kalle G & Rytinäkerjäläisten keikan alkaessa oltiin jo hyvän matkaa kuljettu kohti Kuopiota, joten siitä minun keikkaraportissa pääse mitään lukemaan...

Kalle G & Rytinäkerläjäiset, taustalla Manne säestää. Kuva Ilpo

Hannu:

Puustock 2005

(Hannu varoittaa, että kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiavirheet menevät humalatilan ja Puustockin jälkeisen lähes viikon mittaisen lomailun piikkiin)

Pojat

Tänä vuonna päätettiin sitten lähteä ajoissa ajamaan, koska viime vuonna piti rikkoa kaikkia mahdollisia liikennelakeja ja -asetuksia. Tänäkin vuonna melkein tuli kiire, mutta ehdimme hyvin paikalle ennen porttien avaamista. Odottelimme yhdessä Negative-fanien kanssa porttien avautumista ja vaihdoimme kuulumiset ensimmäisten tuttujen, joita alkoikin kertyä paikalle kiitettävästi, kanssa.

Pojat soittivat taas vahvan vedon. Tosin puoli tuntia on aivan liian lyhyt aika, mutta silti Mari on förbi ja Lemmikkihautuumaa soivat komiasti. Keikan jälkeen muistin vielä kaikki soitetut biisit, mutta nyt alkaa muisti pettää ja kaikki muuttua yhdeksi esktaattiseksi puuroksi. Ilma suosi vaikka uhkaavasti näytti jossain välissä ennen keikkaa, että uimareissuhan tästä tulee... ja kenttä alkoi täyttyä yleisöstä, eli tästä oli erittäin hyvä aloittaa Puustock 2005. Saatanan Sheenan kuulutuksen jälkeen muutama teini tuijottikin sitten Leenaa loppukeikan ajan. Negative -fanit eturivissä katsoivat aluksi pelon sekaisella kunnioituksella kun sedät ja tädit jaksoivat heilua, mutta keikan edetessä myös eturivi alkoi lämmitä Pojille. Joku osasi jopa parin biisin sanat, hyvä. Keikan missanneille siis tiedoksi, että kaksi ensimmäistä riviä täyttyi heti nuorista, lähinnä
tytöistä, jotka odottivat em. teinisuosikkia lavalle muutaman tunnin kuluttua. Eturiviin, maksoi mitä maksoi siis. Kello oli jo uhkaavasti puoli kahdeksan, mutta onneksi Heko pääsi vielä mukaan soittamaan Mä uskon meihin. Ja mehän taas uskottiin.

Ramoleiriä etsimässä

Ramoleiristä oli netissä huudeltu ja sitähän piti lähteä katsomaan leirintäalueelle, kun Pojat lopettivat ja pari neuvoa antavaa oli otettu. Heti leirintäalueen portilla oli puinen nuolikyltti "RAMOLEIRI", mistä päättelimme ko. leirin suunnan. Seurasimme kelta-punaisia nauhoja ja
huomasimme olevamme jo lähes toisella puolella leirintäaluetta. Tässä vaiheessa usko alkoi loppua.

Onneksi vastaan tuli pari viisitoistakesäistä neitokaista Ramones- ja Misfits -paidoissaan ja ei muuta kuin kysymään, sillä selvästi he tietäisivät mitä haimme. "Tarkoitatteko semmoisia vähän
vanhempia?" oli ei-niin-imarteleva vastaus ja katsottuaan naamoihimme seurasi ei-niin-imarteleva korjaus "Tai siis ainakin semmoisia yli kolmekymppisiä?". Just joo, niitähän me haetaan. "Joo tuolla niitä on tästä vähän eteenpäin". Tuosta hyvästä piti myydä pari rintamerkkiä neidoille,
ilman yhtään alennusta...

Leirissä sitten meitä odotti Kuha -buffet hyvällä seuralla ja sopivalla musiikilla säestettynä! Sen minä kyllä sanon, että vaikka musiikista leiriläiset tuntuivat ymmärtävän kovin paljon, niin ette te kyllä mitään gourmet -ruuasta ymmärrä. Ihan ilman tappelua sai poskilihat kuhasta. 

Aika sitten vierähtikin leirissä rupatellessa nopeasti niin, että piti lähteä valumaan olutteltalle missä vastasi musisoinnista Heko ja Miika duo. Ennen keikka spekuloitiin, kuka on myös tulossa laulamaan, Lindholmin Olliko? Lavalla oli kaksi mikrofonia! Sitten meille selvisi, että Heko oli
löytänyt sisäisen laulajansa ja kokoonpano oli edelleen duo. Luvassa olikin sitten ns. hittisikermä eli kaikkea hyvää, jossa oli kiva koorus ja sopiva kiirus. Onneksi keikkoja oli kaksi, sillä yksi oli liian lyhyt. Välissä kuuntelimme suuremmalta lavalta väliaikaohjelmaa. Ei vaan, aika meni olutta
nauttiessa ja mukavia jutellessa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa. Sitten toisen keikan jälkeen ramopossut menivätkin jo nukkumaan, tai ainakin minä menin, sillä aamuherätys klo 6.30 alkoi jo tuntua, n kappaletta kaljaa ei tietenkään... Sitkeimmät jäivät tietysti valvomaan koko yöksi. Vai mitä Hallu? Ja todella kovat jätkät tulivat vasta paikalla kahdelta yöllä, vai mitä Pasi?

Ramopunk-piknik

Aamu. Sänky on vieras. Kylmät seinät huokuvat tuskaa. Ei vaan. 

Reippaasti ylös ja aamupalalle... Robi oli varannut mankan ja kasetteja viihteeksi. Kati ei lähde mihinkään ilman kahvia ja sitä riittää koko seurakunnalle eli jokaiselle ramopossulle, joka asuntolassa harhailee aamupäivän tunteina eksyneenä.

Piknik-bussia teippaillaan Ramo-autoksi kun saavumme laiturille. Ei muuta kuin Ramo-auton kyytiin beibe ja matka kohti tuntematonta. Saavumme taas keskelle kauneinta Suomea. Tällä kertaa soittimet on viritettu kauniin pihapiirin äärellä sijaitsevan lomakylän päärakennuksen terassille. Seuraa piiitkä odotus eli toinen bussilastillinen porukkaa paikalle. Piknikille saapuu ihmisiä myös omalla kyydillä. Veikkaisin, että pääluku nousee kaikkiaan yli sadan hengen?

Jostain syystä, maalaisilma, edellisillan makkaraperunoiden tai  lämpimän auringonpaisteen vuoksi ihmiset ovat kovin hautautuneita nurmikkoon ja itseensä. Toinen bussi saapuu ja sitten taas vähän odotellaan.

Heko ja väsynyt Miika duo

Hekon näköinen kitaristi suorittaa viritysohjelmaa pitkän kaavan mukaan, epäilemme että kyseessä on päivän ensimmäinen akti ja kyseessä todella vaikea progebiisi. Ei vaan, se oli vasta kitaran viritystä. Minkä jälkeen luvassa on Heko ja väsynyt Miika duo. Tosin ensin meidät kutsutaan tervetulleeksi Kyrvänpään poistobluesiin, mihin Manne tietysti havahtuu...  Luvassa onkin ei-niin-kova-kiirus-mutta-ihan-kiva-koorus versio tunnetusta kappaleesta, jonka nimeä ei nyt viitsi moisen pahoinpitelyn yhteydessä mainita. Käsittääkseni kyse oli kuitenkin vain ns. viritysohjelmasta eli Heko yritti muistella sointuja seuraaviin biiseihin ja Miika sanoja. Sen voin kyllä luvata että em. versio EI pääse 1-2-3-4! vol. 2 levylle. Taiteellisen alun jälkeen duo kokosi itsensä ja taas oli luvassa ns. hittisikermä eilisiltaiseen tapaan. Yleisö vähän viipyili vielä nurmikolla, lienee ollut vielä väsymystä jaloissa ja päässä edellisen yön saman kokoonpanon keikalta...

Kretiinit

Lava olikin sitten vapaa eli yllätysesiintyjäksi kutsuttiin kuka vain. Ensimmäinen sellainen olikin kokonainen bändi eli nelimiehiseksi vahvistunut Kretiinit. Kuulimme kolme biisiä eli Huoleton elämä samannimiseltä omakustannelevyltä, Jippijaijee 1-2-3-4!-kokoelmalta) ja xxxx, eli käsittääkseni uusi biisi, joka kuulosti hyvältä.

Kaksikitarainen Kretiinit kuulosti hyvältä ja olikin ikävää, että yleisö ei ollut vielä saanut sitä kolmatta krapulakaljaa alas eli Kretiinit olisivat kyllä ansainneet encoren ja kovemmat kannustukset, mutta jengi nautiskeli nurmikolla vähän viimevuotiseen tapaan.

Olikohan se tässä vaiheessa kun aamupalalta asti rohkaisua nauttinut Robi vetäisi pari säkeistöä ystävänsä Hallun kunniaksi. Laulu sujui kyllä oikeasti hyvin eli pistähän bändi kasaan!

Iskuryhmä

Sitten pidettiin vähän taukoa ja emäntä myi kahvia, pullaa ja jätskiä. Seuraavaksi kyseltiin, josko löytyisi rumpalia joka osaa soittaa KKK took my baby away:n ja kitaristia tai basistia. Rumpali löytyi ja Kretiini-JP:llä vahvistettu Iskuryhmä vetäisi Ne vei vei vei mun babyni pois. Tässä
vaiheessa tajusi yleisö kömpiä lavan eteen. Yleisö vaati vielä vetämään Yksin. Ja sen saimme.

Himanes

Kuin pilviä taivaalle oli kertynyt Himanes seuraamaan musisointia ja yhtäkkiä olikin luvassa bandiitti-isku Himanesin tyyliin eli rynnäkkö lavalle, Kesä-Vantaa ja pois. Yleisön jäädessä huutamaan Kyyvettä ja vaikka mitä. Just silloin tuntui, että perkele takaisin, mutta hetken päästä tajus, että nythän syttyi vielä suurempi into kuulla bändiä kohta isolla lavalla. Hyvä!

Debbie

Seurasi lyhyt roudaustauko ja sitten saimme nauttia ensimmäistä kertaa suomenkielistä materiaalia esittävästä Debbiestä. Conversessahan taannoin oli tarjolla bändin Blondie-cover keikka. 

Outi veti keikan läpi todella hienosti. Ennen keikkaa oli havaittavissa ns. jännitystä, mutta siitä ei
lavalla ollut jälkeäkään ja biisi biisiltä laulu oli aina vaan komeampaa. Kiitos vaan kun Kallen komeat kalapuikkoviikset soi päässä kuluneella viikolla...  Hentorakenteinen, irokeesikampauksella varustettu, pitkäkalsarinen laulusolisti yleisön joukosta huuteli tosin jotain Mannen kalapuikkoviiksistä... Tuulikone nimeltä luonto hulmutti Markon fledaa aivan isojen rokkitähtien tyyliin lavalla, koitin epätoivoisesti saada jonkun ottamaan kuvaa, mutta kaikki sanoivat vaan ettei sun puheesta saa mitään selvää.... Yleisö oli kuunnellut kokoelmabiisiä ja nettiä kiitettävästi, sen verran hyvin oli mukana hoilaus hanskassa. Tässä vaiheessa oli mielestäni
selvää, että ramoauto oli oikeasti ajanut kolarin venäläisen rekan kanssa, 100+ kuollutta ja me olimme kaikki ramotaivaassa. 

Keikan aikana nähtiin myös sellainen ihme, että joku nahkaliivinen mies, kuulemma tunnettu Olvin ystävä, joi kaksin käsin Lapin Kulta- nimistä lagerolutta. Ja pyysi vielä lisää... (Tämä on pelkkää hölynpölyä - Toim. huom.)

Piknikillä oli tarjolla ramoketsuppia ja -sinappia makkaran kera. Toivottavasti luitte etikettien varoitukset ja kehoitukset.. Taas oli ystävämme tuoneet meille myös suolakurkkuja. Innokkaimmat lähtivät uimaan ja me muut jäimme viettämään mukavaa iltapäivää. Jossain vaiheessa Heko kömpi lavalle, mutta ei siinä mitään, sehän oli ollut kaikilla mahdollisilla
lavoilla jo useasti kahden päivän aikana. Kaide kiipesi rumpujen taakse ja kun Martti näytti vaihtaneen kameran bassoon, alkoi osa meistä epäillä jotain tapahtuvan. Yhtäkkiä lavalla olikin sitten Kari Peitramo, eli Kari Peitsamoa soittava kombo. Nopeassa tahdissa Karin
iskusävelmiä. Jaana S. jää aina mieleen siitä, mitä minä en ENÄÄ ole, eli hoikka kuin nuorisokeihäs... Pirteä veto ja varmaan hei me taas uskotaan Hekoa, jonka mukaan tätä oli treenattu 5 minuuttia. No, toiset on lahjakkaampia kuin toiset. Tilaa tämä trio synttäreillesi! Minä tilaisin, mutta kun en enää tästä vanhene.

Surfpoika Rex (?)

Lavalle oli livahtanut äkisti vielä superkokoonpano vetämään Mä uskon meihin ja tässä vaiheessa lirahti ensimmäinen tippa silmäkulmaan. Onneksi oli aurinkolasit. Se ei ole kaunis näky kun iso mies kyynelehtii. Yleisö oli ekstaasissa ja toivottavasti myös soittajilla oli hauskaa. Sitten.... LOPPU.

Hiljaa. Tyhjyys. Ne alkaa ottaa kielisoittimia kaulasta ja siirtyä pois lavalta. Kuolema. Arki. 364 muuta päivää. EI KÄY; Joku keksii: ONNELLINEN PERHE! Ja alkaa hillitön painostus, ONNELLINEN-PERHE- ONNELLINEN-PERHE-ONNELLINEN-PERHE ja katso, vielä kolmen minuutin ajan olemme onnellisia ja irrallaan kaikesta.

Tähän olisi hyvä lopettaa, vaan ei aivan. Järkkäri-Sami pyysi kaikkia siivoamaan jälkensä paikalla olleisiin jätesäkkeihin ja aika siistiltä paikka näyttikin. Ramopossut olivat taas kerran jotain muuta kuin possuja.

Himanes

Ramoautolla leirintäalueen portille ja ei muuta kuin Himanesia kannustamaan. Hyvä keikka. Jotenkin epätodellinen fiilis, eikä siis patologinen humala, oikeasti. Jotain kummaa siinä on, että en ole nähnyt ikinä Puustockin päälavalla huonoa keikkaa ns. meidän bändeiltä. Näytön paikka ja vastaava tsemppi, luultavasti. Ja taas toivottavasti muutama uusi kuulija löytyi bändille, niinkuin edellisiltana Pojille.

KIITOS KAIKILLE! Maan pinnalle laskeutuminen kestää aina vain kauemmin...

Hannu

Piknikistä tuli sitten komea perinne

Piknikistä tuli sitten komea perinne. Viime vuonna olimme asialla itse ja tällä kertaa Sami ja kumppanit. Sami kyseli juhannuksen jälkeen meiltä lupaa saada järjestää piknik tällä kertaa.
Ilmoitimme, että emme ole keksineet rock`n`rollia, aurinkoa, makkaraa, linja-autoa emmekä myöskään mukavia ihmisiä. Kiitokset Samille, Hekolle, Martille ja muille asianosaisille.

Ja esiintyjille ja juhlakansalle tietysti kanssa.Piknik oli 10+

Varsinaisilla festareilla Himanes oli aivan upea. Meikä diggaa kybällä, niinkuin Tsadissa sanotaan.
Kalle Geen eläin-tarinoista saisi aikaiseksi varmasti todella hyvän ja opettavaisen satukirjan.
Ja mukaan vielä levyllinen mielenkiintoisia musiikkiesityksiä. Ostaisin varmasti. Hyvä Kalle.
Poikien esiintymistä en valitettavasti nähnyt, koska saavuin paikalle vasta launtaina.
Jos se oli yhtä hyvä kuin 16.7 Tampereella, niin sitten se oli tosi hyvä. Toivottavasti Pantse puhui seksikkäästi mikrofoniin.

Kimmo Liskomäki

Ensimmäisen ramopunk-piknikin isäntä vuodelta 2004

J-U-V-A

(S-L-U-G)

Ramones-Rehtori Heko

Piti mennä bussilla Kontulaan
Onnistuin nukahtamaan
Kun heräsin alkoi pelottaa
J J U U V V V AA
Tää on pahempaa kuin painajai-ai-nen
laula metsässä Kontiai-ai-nen
J-U-V-A ei ei ei ei
Kuka mun rotsin vei?
Enää milloinkaan
en pääse Helsinkiin
Mä jään mä jään mä jään mä jään-
-pysyvästi Puustockiin!/
-Ramopunkpiknikkiin!
J! U! V! A!

Miika ja Heko duon kommentteja

"Heko ja väsynyt Miika -duo" esiintyi aluksi Heavyweight Heko ja Bic Mac Söderholm bluesduona joka esitti Maauimalaan -bluesin. Seuraavaksi tuli lavalle Heko ja väsynyt Miika -duo joka esitti muistaakseni "Rauman Kimmon juhannus -sikermän": Eka biisi oli kai Hämeentie ja sen jälkeen tuli vissiin joku muu kappale ja ihan lopuksi tuli kai S.L.U.G./J.U.V.A.

Kuulin J.U.V.A-biisin piknikillä toisen kerran. Ekan kerran kuulin sen meidän saunakammaritreeneissä eikä silloinkaan pitänyt pokka. Enhän mä ees osaa soittaa sitä oikein. Tää on ihan Hekon aluetta, se kuvittelee että se on oppinut laulamaan joten se ei kerro mulle sanoja etukäteen eikä jälkikäteen.

Hokasin muuten Puustockissa miten kaupallinen menestys saavutetaan: meillä on ihan väärä asenne; pitää laulaa tuskasta ja masennuksesta ja kaiken turhuudesta niin kansa ryntää ilosta kiljuen levykauppaan ja keikoille. Voi voi.

Miika (Miika ja Heko duo)

Miika ja Heko oli rytinää ja tytinää! Elin 31 vuotta siinä uskossa, että laulaminen on jotenkin lahjakkaiden hommaa. Eip ookkaan! Parannan kuin sika! Punk on kivaa kivan kaverin kanssa.

Rehtori Heko (Miika ja Heko duo)

Piknik oli ihana. Ensi kerralla muut saa poukkoilla-mää vaan köllöttelen ramofiltillä ramonakki suussa.

Heavyweight Heko (Miika ja Heko duo)

Kretiini-kommentteja

Puustockissa 2005 oli taas hauskaa. Pojat soitti normaalisti eli hyvin. Hyvä meininki. Tosin on Pojilla monia muita biisejäkin mitä voisi livenä soittaa, ettei aina samoja.

Himaneksen keikka oli tietenkin hyvä. Oliko ensimmäinen biisi uusi? Ainakaan minä en ole sitä kuullut. Hyvältä vaikutti. Lisää tommosia biisejä! On niin monesti kirjoitettu "arvostelut" keikoista ja aina ne on ollut hyvät. Joten Himaneskin soitti normaalisti eli hyvin.

Yup, CMX, Apulanta, Kotiteollisuus loistavat keikat myös. Ihailen Kotiteollisuuden saundimaailmaa. Popeda ja Yö vois jäädä eläkkeelle.

Piknikillä oli makkaraa ja hauskaa. Oishan siellä voinut viihtyä pidempääkin. Soittajat soitti. Oma esiintyminen meni ihan ok. Soitettiin yksi uusi biisi; Mä oon sokea ja Huoleton Elämä ja Jippijaijee.

Perkele kun kehtais tunnustaa että Hekon kitaranhihnan pituus tuotti tällä kertaa vähän ongelmia. Heko on niin pitkä mies. Ja Heko oli vauhdissa taas. Vuoden paras vitsi. "Kimmo Liskomäen pitkä bändin nimet" Naurattaa synkkänäkin päivänä.

Kiitos kovasti PUUSTOCKIN ja PIKNIKIN järjestäjille, soittimien lainaajille: Heko, Miika, Pantze ja rummut. Ens vuonna uudestaan!

JP Kretiini (Kretiinit)

Ramopunk-vieraskirjassa:

Kuka soitti rumpuja Iskuryhmän apuna piknikillä?

Näin ne asiat selviää jälkikäteen Rampunk-viekussa:

Iskuryhmän kommentteja

En puhuisi Iskuryhmän esiintymisestä piknikillä, koska bändistä oli paikalla 3/5. Ennemminkin kyseessä oli jamisessio, johon osallistui monta IR:läistä. Joka tapauksessa meininki oli hyvä ja jengi otti meidät hyvin vastaan, vaikka soundit oli huonot ja soitot meni miten meni... Ne vei vei vein jälkeen meidät suorastaan tuupittiin takaisin lavalle vetämään Yksin. Hieno tunne!

No se siitä... Kuopiossa sitten räjäytetään potti! Ollaan kasassa koko ryhmällä ja uusia, IR:n livenä esittämättömiä biisejä näillä näkymin seitsemän!

Iskuryhmä-Tuuska (Iskuryhmä)

----

Iskuryhmä-Pasi:

"Kaikki järjestyy..."

Perjantai iltana Juvalla oli jo kovat karkelot. Me Ryhmäläiset kuitenkaan ei sinne päästy, koska saatiin eka kertaa treenit silloin toukokuun jälkeen. Nii-in totta tosiaan! Hyvin skulas treenit kuitenkin Savon mualla ja tarkoitus mennä koisimaan Tuuskan porukoiden luo. Kappas vaan, kun eräs Pasi sai idean vielä yhdelle kaljalle alakerran baariin. Aluksi näytti, että pulju on kiinni,
mutta sieltä se hana aukeni vielä. Kaksi kaljaa siihen tarvittiin vielä, niin alkoi ajatus luistaa taas kerran. Lähdetään poijaat Juvalle taksilla ja kyllä ...kaikki järjestyy.

No todellakin aina asioilla on tapana järjestyä ja saatiin kuin saatiinkin taksi viemään reissumiehet Juvalle vaille kaks yöllä..kai?

Juvan ABC:lle vielä vikat perusostokset ostamaan. Eineksiä enimmäkseen ja kova usko siihen,että Ramoleirissä on juotavaa. Olihan sitä ja oltiin eläinpeliä aamutuimaan saakka. Jokunen hörhö Ramotyyppi heräsi teltoista ja meno oli sen mukaista. Aamulla vielä allekirjoittanut sai puhdasta päälle, joten piknikille voisi kohta valua. Nukkua en ennättänyt...

Piknikille päästiin ja nyt alkaa olla heikkoa muistamisen suhteen jo. Koko ajan oli kyllä yli kivaa ja hetkeäkään en vaihtais pois. Piknikillä oli KAIKKI paikalla ja osan kanssa en ennättänyt/kyennyt enää puhumaan. Debbie, Kretiinit, oliko Himanes ,Miika & väsynyt Heko duo.. .heh. Ja mitä kaikkee? No meni ohi varsin paljon, niin paljon olin suuna päänä selvittämässä TODELLA tärkeitä asioita taas kerran.

Tieto ylläriesiintyjä jutusta sai minut varpailleen heti! Sanoin Tuuskalle, että mennään nyt perhana jotain vetää. Tää on nastaa. Ei oikein vastakaikua tullut, kun vielä Teemukin tyhjenteli vatsalaukkuaan.

En antanut periksi vieläkään, vaan ilmoitin Hekolle, että KKK tullaan vetää suomeks! Kai se jäi vähän niin kuin vitsiksi, mutta sit kuulin, että nyt lavalle siitä saamarin lurjus!

No, mentiin ja sen muistan, kun Heko kysyi Tuuskalta mitä sä soitat? Tuuskan suusta kuului, että ihan mitä vaan! heh! Rumpalia olinkin jo kysellyt hieman aikaisemmin. Kaikki järjestyi...

...ja soittamaan päästiin. Ne vei vei vei mun tyttöni pois ja Yksin biisi tuli vetästyä.
Tosin, kun Ne vei vei.. oli vetästy, niin olin tulossa pois lavalta. En vain päässyt pois, kun työnnettiin takas. Niskat kipeenä vieläkin..

Sen muistan, että Tuuskalla oli basso korkealla? Ja kitarassa ei ollut luultavasti säröä? No kivasti se meni kai kuitenkin. Hauskaa oli ainakin. Jälkeen päin näin vasta kuvista, että JP Kretiini soitti Ne vei vei veitä mukana? Kiitos siitä kovasti. En reagoinut kyllä mitenkään. Toukka oli nähtävästi rumpali ja hänelle suuri kiitos myös. Jutellaan nää jutut joskus? Heh.

Lisäksi luulen, että vedettiin oikein äijä köörillä Onnellinen Perhe ja nastaa oli. Mulla oli ainakin. Himanesta katsomaan ja sit älkää enää kysykö mitään multa...

Parasta oli, mutta... Kiitos ja Anteeksi!

Iskuryhmä-Pasi (Iskuryhmä)

Debbien kommentteja

Mikä on parasta kesässä? Tietysti lämpö, valo, loma, sekä mukavat ihmiset ja  Puustock! Tänä vuonna olin  asettanut itselleni erityispaineita kesän kivoimmille kekkereille ilmoittamalla Debbien piknicille keikalle.

Pienoisen jännitystutinan vuoksi en oikein pystynyt keskittymään piknikillä muihin esityksiin. Mieleeni jäi Miikan ja Hekon väsynyt show, josta eniten nauratti J-U-V-A (oliko se edes sen biisin nimi?) ja OO -MAMA -OO -MAMA -MAAUIMALAAN.

Yleisön ja Hekon ÖÖÖÖ -äänien säestäminä pääsimme aloittamaan. Tunnelma lavalla oli rento ja biisit kulki kuin juna. Paavo pompotteli bassoaan mallikkasti , Marko revitteli kitarallaan tykisti ja Miika irrotteli diudidiudiaan oikein näppärästi ja Jaakko löi rumpua kuin eläin. Olen myös tyytyväinen omaan suoritukseeni, muistin sanat, ääni kesti ja kantoi. Pienet ajoitusvirheet biisissä Ramo-auto ei haitannut eikä meininkiä  latistanut katkenneet kitaran kielet eikä irronneet hihnat. Lavalla oli kivaa  ja siitä kuuluu kiitos innokkaalle ja kannustavalle yleisölle. Tutut ja turvalliset naamat lavan edessä rohkaisi kummasti. Mannekin taisi pysyä lavan ulkopuolella. Iso kiitos Samille, Hekolle ja Martille, jotka tilasivat juuri oikeanlaisen sään ja yleisön viehättävään ympäristöön.

Outi (Debbie)

Keikka oli hauska ja Outi mahtavan hyvä.

Miika (Debbie)

Kari Peitramon kommentteja

Supertrio Kari Peitramo syntyi Haukivuorella Hummeripoika-rockissa lauantaina 16.7. Rehtorien keikan jälkeen. Heko esitti, että voisimme tehdä jotain kolmestaan, ja totesin ajatelleeni samansuuntaista. Maanantaina tai tiistaina oli valjennut mitä soitetaan, torstaina kuuntelin biisejä Puustock-alueella opasteita ja roskiksia roudaillessani ja perjantaina Poikien setin jälkeen pidettiin kuuden minuutin harjoitukset hotellihuoneessa 212. Tarpeeton, mutta mielenkiintoinen trivia-tieto tuleviin rock-tietokilpailuihin.

Niin juu, ja lauantaina puolenpäivän paikkeilla räjäytettiin tiemme rockhistoriaan. Seuraavassa piknikissä soitetaan  samalla periaatteella koko Peitsamo-tuotanto, eikä siellä sitten paljon muuta tapahdukaan, vaikka piknik kestää kuusi viikkoa.

Ramopiknik, ja koko Puustock, olivat aivan mainioita tapahtumia. Kiitos koko onnelliselle perheelle Piknik-järjestäjien puolesta. Viisi erityismainintaa: 1) Debbietä kuuntelin hyvin mielelläni. 2) Himanesin saapuminen, esiintyminen ja poistuminen tapahtui tyylikkäästi ja loistavasti ajoittaen. 3) Ramoihmiset ovat kunnon ihmisiä. Eipä ollut paljon jälkisiivouksen tarvetta. 4) Sami näki eniten vaivaa piknikin eteen, saminkokoinen kiitos sinne, ja samassa suhteessa vähän lyhyemmät kiitokset edelleen Hekolle ja mulle itselleni vielä semmoset 172-senttiset. 5) Tuula Fellner ja Lomakylä Kesakko olivat erittäin ystävällisiä ja myötämielisiä meille, kun antoivat mainion paikan käyttöömme ilman korvausta ja lyhyellä varoitusajalla.

Puustockin puolelta raatini antaa pisteet Rytinäkerjäläisille eli Kallelle ja Revon Jukalle. Sammaleet ja jäkälät on niin hyvä biisi että kippeetä tekkee.

Martti (Kari Peitramo / Luonteri Surf)

Himanes kommentteja

Puustockin keikka oli Himanesin live-esiintymisten huippuhetki. On niiiin siistiä vetää tommosella lavalla ja tämän yleisön eessä. Sitten vielä artistien "huolto", äänentoisto yms. pelaa niin hyvin, että toimii. Aikataulu oli niin tiukka, ettei encoreen ollu mahdollisuutta. Ois soitettu vielä Matkalaulu ja Kesä-Vantaa. Kiitti Kontiainen, Heko ,ramoväki ja muu yleisö, joka oli yllättävän kiinnostunut meistä.

Riku (Himanes)

Aki Himanen:

Himanes Puustockin päälavalla la 23.7.05

Tulimme Puustockiin Pieksämäeltä, missä soitimme 40 ja risat -tapahtumassa perjantaina. Tuo keikka oli hyvä. Lauantai-aamuna roudasimme kamat vaniin treenikämpältämme Kyyveden sahalta. Aikataulu oli siinä vaiheessa jo aika tiukka, olihan tarkoituksenamme heittää Puustockin ramopiknikillä yllätysvetona Kesä-Vantaa -kappale. Ehdimme Kesakkoon juuri ja juuri ajoissa paikalle Puustockin soundcheckiä ajatellen ja soitimme kyseisen kappaleen Debbien lopetettua keikkansa. Saimme hyvän vastaanoton. Tuo oli hyvä merkki päivän keikkaa ajatellen.

Soundcheckin jälkeen vetäydyimme nauttimaan Puustockin hyvistä ruoista. Vaikka ilma ei ollut paras mahdollinen, porukkaa alkoi ilmestymään päälavan eteen runsain joukoin. Ilmassa oli selvästi latautunut tunnelma. Settimme alkoi klo 15.30 Juvan paikallista aikaa ja heti ensimmäisestä kappaleesta H-I-M-A-N-E-S alkoi kova meno lavan edessä. Soitimme neljä biisiä putkeen, jonka jälkeen alkoikin kova huuto. Jatkoimme muutaman kappaleen lisää ja menohan vain yltyi lavan edessä olevasta mudasta ja ajoittaisesta sateesta huolimatta! Kannustus oli kovaa luokkaa. Setin puolivälissä lavalle ponnahti myös "ylioppilas" Heko, joka soitti kanssamme Rock'n' roll lukio -kappaleen. Yleisö taputti ja oli menossa mukana taukoamatta. Aivan uskomaton fiilis oli meillä myös lavalla! Soitimme muutaman biisin vielä Hekon lähdettyä lavalta.

Settimme koostui sekä uusista että vanhoista kappaleista, soitimme 11 kappaletta. Keikan aloitusbiisin vedimme yleisön edessä toista kertaa perjantain keikan jälkeen. Koko homma oli ohi puolessa tunnissa ja yleisö vaati sinnikkäästi lisää, mutta aikataulu ei antanut periksi encoreille. Yleisössä oli paljon ramoporukkaa, joka kannusti kovasti, mutta koko lavan edusta oli menossa mukana. Se ei jättänyt ketään kylmäksi! Emme ole koskaan kokeneet samankaltaista.

Aki (Himanes)

Biisi nimeltä "Takki"

Miika ja Heko duon lavalta poimitusta biisilistasta löytyi sellainen uusi biisi kuin Takki. Uusi biisi josta ei jäänyt mielikuvaa, sitähän piti M!kan alkaa selvittää!  Selvityksestä syntyi M!kan ja Miikan välille seuraavanlainen sähköpostikeskustelu, joka johti "järisyttäviin" paljastuksiin punkrockista...