Ne Luumäet

Takaisin Ne Luumäet -keikkaraportin etusivulle

Rauman kimmo:

Saapasmatka Turkuun

(Kuvat: Ilpo ja Jeke )

M!ka: Ne Luumäet - harvinaisen eläviä ollakseen kuolleita. "Too dumb to die" - onneksi niin... (kuva: Ilpo).

Saapasmatka Turkuun

Lauantaiaamu avautui sateisena ja märkänä, eikä ihan hirveästi naurattanut. Olin jo aiemmin suunnitellut meneväni bussilla, eli isoa varustekasaa ei kannattanut ajatella. Hetken tuumailun jälkeen päätin, et jos pilkissäkin on ollu tennareita, niin kyllä sen Ruisrockin kesällä kestää. Varusteina oli siis vaihtosukat taskussa ja tennarit oli toisiks huonoimmat, ettei parhaita värjää läpi kuralla. Niissä huonoimmissa on pohja puoliksi putoamassa, mut kuivalla kelillä ne on vielä tosi hyvät.

Ruisrock on nauttinut todella tarkan kontrollin mainetta ja ideana oli viedä läpi kirkasta viinaa vichyyn kätkettynä, mut jotenkin näin jo järkkärien nauravat kasvot mielessäni, kun nahkatakki vie +14c vesisateessa "vettä" alueelle, ettei vaan kuivu kun hikoilee niin. Tyydyin sitten vain "mehukatti" matkaevääseen ja lähdin sotkemaan asemalle.

Bussissa törmäsin tuttuuni Jussiin, joka kertoi aamulla tulleen kiire, koska oli joutunut etsimään sadevaatteet ja käynyt ostamassa kumisaappaat aamutuimaan. Olin todella kade. Siinä Nousiaisten kohdilla alkoi aurinko pilkottaa pilven takaa ja hämmästelin, koska ennusteet oli luvannut toista.

Bussi saapui kesäiseen Suomen Turkuun, joka myös joulurauhan julistuksesta tunnetaan. Torilla löysin kontaktini Vesan joka kertoi baareissa olleen eilen mukavaa valomerkkiin asti ja tuttuja nimiä vilisi tekstissä, mutta heidän intimiteettiä suojellakseni olen syönyt ja niellyt ne nimet..

Katselimme busseihin pakkautuvia ihmismassoja ja odottelimme tilanteen rauhoittumista. Kello 12.55 astuimme bussiin ja ihmettelimme suuresti nykynuorison ja muidenkin touhua. Sitä rahaa voi alkaa katsoa valmiiksi jo siinä jonossa, kun hinnatkin lukivat bussin ikkunassa. Ehkä myöskään ei kannata kuskille tarjota jotain plussakorttia tai mitälie lounas-seteliä. Liikkeelle kuitenkin pääsimme ja saavuimme sillan pieleen.

Monen kammoksuma kävelymatka alkoi ja korostan, ettemme juosseet kuin hirvet. Pieniä pysähdyksiä oli ja portit alkoivat tulla näkyviin. Hymy ei niin laaja ollut kun ajattelin mahdollista rektaalintarkkaa tutkimista.
Jonoa ei juurikaan ollut ja kohdalle päästyäni avasin takkia ja aloin luennoimaan taskujen sisältöä. Joo mee vaan sanoi järjestysmies. Meinas siinä ihan sanattomaksi mennä, mut ei voinu valittaa ja sisällä oltiin.
Kello oli 13.55, eli tasan tunti torilta ja bussissa sai istua 15min.

Otimme suunnaksi anniskelualueen, johon oli tehty treffejä. Missään vaiheessa ei mielestäni ollut sietämätöntä jonoa anniskeluun tai pantin palautukseen. Tuttuja alkoi saapua suunnasta ja toisesta, joskin dsrespresrey häiritsi hieman keskusteluamme.

H-hetki alkoi saapua ja eikun lavan suuntaan. Niin vaan se aikamieskin tunkee itseään lavan edustaan ja keikan jälkeen huomaa olevansa käden pituuden päässä aidasta. Aurinko se paistoi komeasti, kun Ne saapuivat lavalle ja kyllä yleisökin sen havaitsi äänenavauksesta päätellen. Tosin Hekon painottamia käytöstapoja ei taidettu kunnioittaa, joten seuraavilla Luumäet -keikoilla voi koittaa opettaa yleisölle hyvää päivää tms.
Heti ekasta biisistä, joka tais olla Siinä on ... tuntuu, että taas tärähtää ja kovaa paitsi muuan radiotaajuuksia tms. käyttävä vimpain joka tärähteli viiveellä.

Kaide Luumäki (kuva: Jeke).

Siinä se aika menee siivillä ja vaikka ei nykyään noita levyjä ihan päivittäin kuuntele, niin on ne kappaleet tallessa alitajunnassa ja sieltä ne tulee sanat ja jutut heti kohta mieleen. Jonkun pienen unohduksen koki vokalisti, mut ei niin korjaamatonta tilannetta ollut ,etteikö pienellä treenillä seuraavilla keikoilla olisi muisti kohillaan.

Tavastian keikalle oli mielestäni enemmän kuvioita ja kikkailua ja syytä siihen en tiedä. Lava oli kyl aika iso, et jos olis ollu vanhoja ja huononäköisiä soittajia, niin sen ymmärtäis, ettei näe mitä se basisti siellä kulmassa tekee.

Sinnikkäästi pitivät takkia päällä vaikkakin aurinko paistoi ja ei mitään kylmää enää kärsitty. Itsekin havaitsin voimakasta kuona-aineiden kertymistä ihon ja paidan väliin. Olin verhoutunut Ramopunk.com paitaan ja olin havaitsevinani monen ihmisen kuikuilevan et mikäköhän siinä paidassa on ja lukee...
Luumäet juna jyski eteenpäin ja siinä sitten satunnaisesti tarkkailin ympäristöä ja havaitsin paljon nuoria yleisön joukossa ja he vielä availivat suutaan kappaleiden tahdissa. Ei siis lainkaan paha asia jos kolmisointurokin tulevaisuutta ajattelee. Yksikin Luumäet paitainen tyttö valitteli, ettei ollut ikää Tavastialle ja varmaan tuo Ruisrockin lippuhintakin saattoi jonkun kotiin jättää. Minä kun niin toivoin Myymäläetsivä vauhdissa biisiä ja en sitä saanut kuulla. Jotkut mut kyllä sanoivat toiveidensa täyttyneen.

Heko Luumäki (kuva: Jeke).

Tuli aika encoren ja kyllä nahkatakit vaan jaksaa heilua loppuun asti. Vikana biisinä tuli Nähdään ja siihen se sitten loppui. Oliskohan ollut soittajilla kiire Polkka jam -kauppaan vielä ostoksille? No sitäpä nuo festarit ovat, et täytyy kamoja roudata ja kiirettä puskee. Silti oli kyllä Tavastian keikka mielestäni huomattavasti pidempi.
Äänenpaineet oli kaikilla näkemilläni keikoilla kohtuulliset ja hyvät. toki ei ollut sellaisia bändejäkään, jotka tunnetaan volyymistä. Mieleen muistui kun juuri samalla lavalla soitti joitakin vuosia sitten Dio merkkinen yhdistelmä miehiä. Poistuin pikavisiitille muovista rakennettuun bajamajaan rumpusoolon aikana. Siinäpä tuumasin, et mikähän pettää ekaksi, seinät, katto vai ovi. Lätinä ja tutina oli huomattava.
Hymy suupielissä olevia hikisiä tuttuja valui pois lavan maastosta ja siinä sitten kai puitiin ja todettiin huh huh taas kerran. Ei tämä nyt tähän voi jäädä.

Joey Luumäki (kuva Jeke).

Auttamattomasti oli selvää, et pääesiintyjä lopetti ja jäljelle jäi enää satunnaista katsottavaa.
Hämmentävää on myös tuo Ramones -diggailusta lähtevä suunta, kun toisilla se on heviä, toinen rokkaa garagessa, kolmas on soumirokissa ja joku taitaa eksyä brittiläisen popin pariin. Siihen kun vielä lisää sanoman sisaltämää punkkia ja moni ei voi sit sietää sitä, mitä toinen ramofani kuuntelee. Todella kummaa.
Itse kävin mm Ismon teholla, joka ei kyl ollut ihan oikeassa paikassa. Bellraysiä tuli myös seurattua, joka oli kovin siedettävää menoa. Luin kokoonpanosta puuttuneen puhaltajia. Mielestäni se oli varsin oivaa ilman jotain muniin puhaltelijoitakin.
Hanoi Rocks osoitti jälleen, et vanhuuden tuloa voi siirtää ja klassikkoja on tullut tehtyä nippu.
Niin paljon kuin kaikkea karaokea vihaankin, niin sattumalta altistuin hevikaraokelle ja mitäs sieltä tulikaan. Silver machine. 10 Pistettä ja monenlaista merkkiä sille tulkitsijalle.
Yksi ikääntymisen merkki taitaa olla, et hieman pienempänä tais saada makkaraperunat ehkä 10 markalla ja nyt näemmä annos kuin annos maksoi sen 7.50 euroa.
Päivä oli kovin viihtyisä, joskin siedettävää ohjelmaa oli niukalti. Sinä aikana onneksi tutut viihdyttivät.
Onneks oli ne vaihtosukat mukana. Lämmittivät mukavasti taskussa.
Kiitos mukaville ystäville

...ja eritoten Niille, nähdään.

Rauman Kimmo