Piknikillä
(kuva: M!ka).
Jeke:
Ramopunkit
Puustockissa
Elävien Häiriköiden ilta
Aurinkoisessa säässä
käynnistynyt Puustock käynnistyi perjantaina kuin maailman
tehokkaimman käsiaseen, Magnum 44:n laukaus, kun lavalle sujahtivat
humanoidin lailla Häiriköt. Aloitusrepliikkini meni vaihtoon, kun
Länsi-Savon toimittaja käytti näköjään markkinoimani
aloituslauseen sellaisenaan omaan juttuunsa. Häiriköillä oli myös
yllätys yleisölle, sillä Osku Häirikkö oli vaihtunut
Retkibanaanista tuttuun Juusoon. Juuso oli jo keväällä
basistikuvioissa mukana, mutta viimeisin kutsu mukaan kävi noin
kuukausi sitten.
Juuson tulikaste
sujui paremmin kuin hyvin. Imagollisestikin hän sopi bändiin kuin
rintamerkki rotsin rintapieleen.
Puolen tunnin setti
on kyllä pirun lyhyt. Häiriköiden nopeat ja lyhyet tykitykset
mahdollistivat kuitenkin mittavan katsauksen liimoihin, käsiaseisiin
ja mielen vinksahteluihin. Biisilistalle olivat päässeet mm. Tunteeton,
Elämä on kovaa, Magnum 44, Mä vastaan maailma ja
encorena kuultu Liimaa liimaa.
Häiriköt
Puustockissa - puolentunnin katsauksen liimoihin, käsiaseisiin
ja mielen vinksahteluihin (kuva: M!ka).
Erkon tyly
lavakarisma puree kuin terrieri farkun lahjetta. Se ei päästä
otteestaan. Wife-beaterissa esiintyneen Erkon hauis pullisteli
Puustockissa siihen malliin, että hän on myös viime aikoina
pidellyt käsissään jotain Esriteä raskaampaa. Länsi-Savon
haastattelussa itsensä Suomen parhaaksi naisrumpaliksi backstagella nimennyt
Maukka "Markku" Häirikkö, puolestaan pystyy
sanomisistaan huolimatta yllättävän maskuliiniseen
lavasuoritukseen, eikä testosteronintaso kyllä yhtään vähentynyt
Juusonkaan kohdalla. Hyvä basistivalinta. Bändi sekä kuulosti,
että näytti hyvältä.
Koko festarikansa ei
Häiriköiden aloittaessa vielä ollut saapunut paikalle, mutta
ajoituksessaan onnistuneet saivat nauttia juuttaan energisestä
rypistyksestä. Mediaväki malttoi muuten odottaa lähes tunnin,
jotta saivat nuo ”Markun” kuolemattomat sanat videoitua talteen.
"Kyyyyllä
kyllä, vedetään täysillä" - Iskuryhmä mukana piknikillä
jo kolmatta kertaa peräkkäin (kuva: M!ka).
Elämyksellinen
piknik
Lauantai alkoi
Ramo-piknikillä, kelin edelleen suosiessa juhlakansaa. Vaikka
bussilla paikalle saapui laskujemme mukaan vain 32 matkustajaa, oli
omilla kyydeillään saapuneiden määrä niin suuri, että paikalla
oli yhteensä varmaan 130–150 henkeä.
Johtuen kai lyhyestä
matkasta rannasta Kesakkoon, nilkutin paikalle vasta Joey Luumäen
ehdittyä jo kumartumaan esiintymislipan alle. ”Kari ei oo mamo,
vaikka ei oo Ramo”, julisti Joey, saaden piknik-poppoon suunpielet
kohti korvia.
Mainio kattaus oli jälleen
saatu koottua piknikille. Oli hienoa nähdä noinkin suuri joukko
mukavia immeisiä koolla. Paikallahan oli yksi jos toinen
ramo-viekussa vieraileva verbaalikko. Tapion soitellessa, keskityin
osittain tankkaamaan makkaraa pitkän iltapäivän haasteita varten.
Iskuryhmän
ilmestyessä lavalle, makkarat saivat kyllä jäädä jäähtymään.
Ihmemieheltä tutuiksi tulleet hitit oli mukava kuulla livenä.
Iskuryhmä houkutteli lavalle myös ekstra-rytmiryhmän, kun Manne
(ex-Luonteri
Surf) liittyi joukkoon rytmimunineen (The man with the rytmi-egg).
Soitan sulle soi kuin soikin. Iskuryhmä soitti kaikki treenaamaan
ehdityt kappaleet. Soittamisen riemu loisti kilpaa auringon kanssa.
Kalle
ja Rytinäkerjäläiset
puolestaan yllättivät meikäläisen ja monen muunkin
positiivisesti, soittamalla pihalla olleen kivimuurin suojassa.
Vieraillut rumpali oli varsinainen keppi-Heikki, positiivisessa
mielessä. Hitiksi kohosi biisi Liike on lääke, joka osui ja
upposi. Sami ja Marttikin kävivät jollakin yllätyskokoonpanolla
lavalla samaan aikaan kun talutin Iskuryhmän saunan taakse ja
painoin liipaisimesta… nauhurin liipaisimesta.
Samille ja kaikille
järjestelyissä mukana olleille suuret kiitokset. Toivottavasti
Kesakon uudet pitäjät ovat samanmielisiä. On hienoa, että
porukkaa saapuu pitkienkin matkojen takaa yhteen. Cheers!
Onneksi näin
Micragirlsit itse Puustockissa. Pirteä esitys. Muita varsinaisia
ramopunk-genren bändejähän ei Häiriköiden lisäksi festareilla
ollut. Monta hyvää esiintyjää kylläkin näin. Yksi heistä oli
tosin sekoittanut vahingossa vesipullonsa johonkin toiseen pulloon...
Puustock oli
varsinainen Peacestock minun mielestäni. Savolainen lupsakkuus
kaikessa positiivisuudessaan huokui festivaalista kaikkialla, missä
vaelsin. Palvelu pelasi, eikä mihinkään ollut pitkä jono, vaikka
yllettiin uuteen yleisöennätykseen 9100 kävijää. Kannatti
pestata Häiriköt!
Jeke
|
