www.ramopunk.com

Ramopunkit keikoilla

Ramopunkit Puustockissa 2007

Juva 20.-21.7.07

Takaisin Puustockin -keikkaraportin etusivulle

Eka kerta Häirikkönä

Juuso Häirikkö:

Oikein mukavaa 

Kuvat: M!ka

Mikko Salonen jätti Häiriköt, toistaiseksi, kuten Erkko Häirikkö korostaa, koska hän työskentelee maailmallakin menestystä keräävän  Sunrise Avenuen äänimiehenä. Siihen työhön ei oikein Häiriköiden basistin virkaa voinut sovittaa, vaikka useammallekin Häiriköiden keikalle Mikko taisi jo singahtaa jostain päin Keski-Eurooppaa. Mikon viimeinen keikka Häiriköissä oli  Ramopunk.com 5v-bileissä maaliskuun alussa -07. Seuraavalla Häiriköiden keikalla  Converse-kerhon järjestämissä Ramoviisuissa toukokuussa -07 nähtiin uusi Häirikkö-basisti, Osku Häirikkö, jonka häirikköura jäi kuitenkin liian löysän treenausotteen vuoksi yhteen keikkaan. 

Puustockin keikkaa ennen oli jo liikkeellä huhu, että basisti olisi taas vaihtunut. Sitä, kuka tuo uusi basisti olisi, ei tuntunut kukaan ennalta tietävän. No, uusi basisti osoittautui pitkän linjan Häiriköt-faniksi ja ramohenkisen Retkibanaanin laulaja-kitaristiksi. Hieno homma. Jotenkin tuntui heti hyvältä ja kotoiselta, kun basisti löytyi "perhepiiristä". Uskoisin, että Mikon tontti Häiriköissä on hyvässä hoidossa sen aikaa, kun Mikko Häirikkö kiertää mualimoo Sunrise Avenuen matkassa.

...mutta annetaanpa Juuso Häirikön kertoa omin sanoin, miltä tuntui olla ekaa kertaa Häirikkönä Häiriköissä.

M!ka

Mikon ura Häiriköissä on toistaiseksi  ohi  Ramopunk.com 5v-bileiden keikan jälkeen 3.3.07

 - ja Juuso aloittamassa ensimmäistä Häiriköt-keikkaansa 20.7.07 (kuvat: M!ka).

Juuso Häirikkö:

Oikein mukavaa 

Pakko se on jonkun paskatki hommat hoitaa, joten ei muuta kun raideverkkoa rassaamaan ja meikämandoliino Häirikkö-mailan varteen! Käy hyvin, oikein hyvin. Ei ehkä ihan paras tilanne hypätä penkiltä bändiin joka on viime ajat ollu uransa kovimmassa vedossa, mut joo, käy aivan vitu hyvin. Eihän se kumminka kirpase ku 30min... Mikon tennarin nro kai jotain 54. Ei tarvi kenenkään ees haaveilla täyttävänsä koko aukkoa.

Alotusaika, seuraavat esiintyjät ja koko ajan ikävämmät säätiedot pitkin viikkoo pisti kyllä miettiin, kuinka siistiä ois ollu päästä puikkoihin jo Häiriköitten edelliseen vetoon Semissä. Fiilis vaihtui kuitenkin jo hyvän matkaa ennen Juvaa, kun alko näyttää siltä, että vettä ei ehkä sadakkaan ja kevyt alkutankkaus alko nostaa tunnelmaa kohti festivaalistandardia. Mukavahan se olis ollu tempaista Jeggu ja lonkeropakkaus kiduksiin heti Mikkelin jälkeen, mutta osoitin tilanteen vaatimaa amatöörimäisyyttä ja pärjäsin parilla rentouttavalla annoksella mietoja. Sen verran vikkelää on Häirikkö-jatsi, että saa kyllä tosissaan veivata, että edes selvänä siitä selviää jotenkin kunnialla. Siis kun ei ole "Markku" mieheksi/naiseksi...

Njoo, rytmiosasto teippas vanhat sotavammat piiloon, kamat lavalle, puolinopee tsek-tsek ja bäkkärille hieroon syviä vatsalihaksia suorituskuntoon. Nyt sit alko todellaki oleen tunnelmaa. Kuukauden venannu ja täpöllä keskittyny tätä hetkeä varten.. 12 vuotta seonnu samoista piiseistä välillä hyvinki lujasti ja saanu muutenki niiiin paljo hyviä fiiliksiä tästä musasta, että huh-huh ja nyt vittu aurinkoiselle festarilavalle leipomaan tätä maailman parasta rokkia muina miehinä tylyimmässä mahdollisessa seurassa. Siis käy mulle, nyt, heti! Suoritusta ei onneks tarvinu jännittää, treeneissä oli Jedineuvosto antanut läpäisevän arvosanan ja tiedossa oli, että ainaki oma lanttu sekoo näistä ralleista. Oli kyllä yks parhaista hypyistä tyhjyyteen mitä mä oon tehny. Kiitos Allahille, Jahvelle ja Jyrki Hämäläiselle rokenrollista!

Juuso Häirikkö, os. Juuso Reba (kuva: M!ka)

Keikka meni sekunnissa. Aurinko pisti silmiin ja niin pisti moni tuttu ja tuntematon naamakin. Väkisi pisti hymyilyttään vaikka hurja ja vihainen oli sanoma ja rytmi. Vaikee oli esim. naama rutussa hehkua, kuinka "elämä on ikävää/tylsää". Hyvän setin oli "Ernesto" kasannu. "Kondis" ja "Lehtibisnekset" oli mulle uusia (oho..) löytöjä ja olivat sen takia ehkä parhaan makusia jo treenatessa, "Kondiksessa" alan melodiaa ja alan asiaa, "Älbeessä" tylyintä tykitystä ikuna, loistava versiointi. Sitä on kyllä hieno vetää. No ehkä "44":ä kumminki vielä hienompaa, kun saa huutaa ja vielä kurittaa nilkkejä. No ehkä sit kumminki niitä oli kaikkia hieno tempoa. "Liimaa liimaa" soinnutus ja sanat... mui! Vähän oli surinaa jossain mun bassolinjassa ja vähän oli mun bassolinjat välillä hukassa kun mopo karkas hansikkaasta ja kuulo karkas korvasta, mut ei ihan hirveesti haitannu. Erkko singahteli "isolla" lavalla valon nopeudella ja yllätti kyllä mut täysin, kun ei se kumminkaan miltään kovakuntoselta näytä.

Mielellään olis kyllä soittanu myöhemmin illalla, et ois ollu enemmän uhreja pitissä, mut alusta asti oli kyllä asian hyvä puoli kaikille selvillä: pidempi palautumisaika ilmaisine irtokarkkeineen ja mitä näitä ny o. Eli kiitti vitusti ja bäkkärille oksentaan!

Ei lähteny oksu, eikä itku, vaikka molempia joutu hetken pidätteleen setin jälkeen. Irina katto mua lavan takana vahingossa 2 kertaa silmiin ja olin jo varma että nyt tuli lehtibisneksistä ja linnan juhlista elävää elämää munki osalta, mut Laitio ehti väliin esitteleen läppäriään sillä välin, kun mä pidättelin sitä oksua ja tankkasin niitä irtokarkkeja. Oli hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa silti ."Pää"lavalla ei kyllä meidän jälkeen muistaakseni ollu muuta järkevää, kuin Punk-Empun tukan heilutus. Kotiteollisuus tais testailla yleisön tietämystä niitten 80-luvun demobiiseistä. Kylmä oli, siitä olen varma. Ja kivaa. Ja mukavaa. Ja koko yön. Ai nii ja olihan siellä se Lindholmin Opa. En nähny. Paitsi kahvittelemassa.

Pari tuntia tehokasta unta aamutuimaan ja hellä herätys monolla kylkeen: hiukka kiire piknikille! Häirikkö-crew tavoitti bussikuljetuksen viime hetkillä, tai oikeestaan vähän sen jälkeen, mut perille päästiin. Oli kyllä heti autossa tunnelma katossa, ku jollain oli Poikia potkumankassa ja mulla Jeegeri aamiaiseks. Ja aurinkoa pihalla. Joo. Paljon oli piknikillä hyvää ohjelmaa, osa meni ohi vaikka vieressä mesosivat, mut The Tarjas oli ainaki kova. Sivulavalle ei ehtiny kun piti auringossa levyttää. Toivottavasti ei tullu sotkettua nättiä juhlavenuee. Paluumatka on menny jossain hurmiossa, kun en sitä muista tehneeni. Kiva setä auttoi useampaa retaletta pääsyssä festarialueelle, hyvähyvä! Micratytöt on huimia, varmaan valloittavat maailman. Mut eikö sitä, rumpalia pelota että sen kädet lähtee irti?

Jonkun verran tuli menetettyä elintarvikkeita päivän ja illan mittaan henkilökunnalle, ja kyllä ne koitti mun ruumistakin sieltä pitää poissa, mut sain taisteltua pitkän päivän iltaan asti, jonka Apis kruunas. Apis on kyllä kova ja pro. Aina ollu kova, mut nykyään jo ihan törkeen pro. Meitsi diggaa. Pauliakin lähettiin jossain välissä oikeen porukalla kattoon ja sitä mä en vieläkä käsitä/sulata. No ei kai sitä kukaan kauaa kestäny. Eikä kestäny kyllä Paulikaan. Kaikki muut päivän bändit tais jäädä enempi sivukorvaosastolle, kun kuunneltiin parempaa narulta ja puhuttiin viisaita. Tai ainaki oltiin muualla kuin lavan edustalla. CMX:ää näin vähän, tai sitten paljon. Ja taas oli kivaa. Ja mukavaa. Ja loppuun asti.

Aamulla vapiseva ryhmä kasaan ja isolla Mersulla voittajana etelään. Hiukan oli kuskit vähissä, mut ykshän riittää. Oli kyllä niin komeeta ja  täyspainosta touhua koko viikonlopun etten olis ees uskaltanu toivoa. Oli mun eka Puustock, mut ei saletisti kyllä vimone. Toivottavasti se Vesa-setä hönkii vähän lisää punkenrollia myös festarialueelle. Ja toivottavasti Sunrise Avenue tekee vielä pari keikkaa, ett pääsisin vetään ainaki "Käsikranun" ja pari muuta livenä. Paljon jäi kiitollisuutta ja hyviä muistoja pykälään. Kyllä tollasia viikonloppuja vois ihan hyvin viettää 2 tai 3 vaikka joka kesä. Helposti.

Juuso (Häiriköt)