Tuhlaajapojan
paluu:
Iskuryhmä Varkaudessa
Iskuryhmä
keikkaili ensimmäistä kertaa vuonna 2005 tapahtuneen comebackinsa jälkeen vanhoilla kotikulmillaan
Rock Cafessa Varkaudessa 20.3.08. Jokunen vuosi oli ehtinyt vierähtää
bändin edellisestä Varkauden keikasta, sillä viimeksi
Iskuryhmä soitti Varkaudessa "Taiteiden yössä" vuonna 1994.
Kyseinen keikka oli tuolloin bändin toiseksi viimeinen ja viimeinen oli
heti seuraavana päivänä seuraavana päivänä Pieksämäen Poleenissa.
Minna
E kirjoitti paluukeikasta katsojan silmin ja Iskuryhmä Pasin
artistin näkökulmasta...
Minna
E:
Iskuryhmä
antoi parastaan kotikatsomolle
Kännykkä
piippaa klo 21.43. Tuppi raportoi pääkallopaikalta: ”Oon jo
rokkarissa, minun lisäksi paikalla neljä ihmistä”
Saavun
Rock Cafeseen hetkeä myöhemmin eikä tunnelma ole ollenkaan hullumpi.
Nahkatakkeja pyörii baaritiskin ympärillä, lavaa koristavat Varkauden
bändiklubin bannerit ja paikka osoittaa muutenkin olevansa nimensä
veroinen: rokkareita on paikalla lähes yhtä paljon kuin tavallisia
tennarin kuluttajia. Tunnelma on kiihkeän odottava. Muusikon näköinen
mies tulee vastaan, moikkaa ja hymyilee. Kysyn vaivihkaa Iskuryhmän
Teemulta, että olihan se Kalle G. Oli se se. Shoutaimiin on
aikaa reilu tunti.
Pakkaudumme
porukalla tiiviisti yhden pöydän ympärille, jotta saisimme hieman
liikuntaa ennen keikkaa. Nimittäin aina kun porukan viimeinenkin on
saanut takapuolensa penkkiin, niin ikkunan vieressä istuva tahtoo jo
tupakille, vessaan tai tiskille. Ja taas pompataan pystyyn, möngitään
pöydän ja penkkien välistä pois ja istuudutaan uudelleen. Pöydän
ympärillä verryttelee ainakin Iskuryhmän Pasi, Teemu, Vepi ja
Tuuska, sekä heidän taustajoukkojaan. Ramopiireistä tuttuja
ovat kotikentällään pelaava Tuppi, naapurin Sanna, sekä
Ramones-pipoinen Manne.
Kalle
G ja Rytinäkerjäläiset (kuva: Minna E).
Rytinällä
lavalle
Lämmittely
ennen keikkaa ei mene hukkaan, sillä Kalle G. ja Rytinäkerjäläiset
aloittavat heti: ”Liike on lääke, ja hiki on sen hoito...”
Lavan eteen kertyy heti pieni, mutta tanssiva kuulijajoukko, joka jatkaa
piolookia ilahduttavien biisien tahdissa, kuten Sammalet ja Jäkälät
sekä Darwin. Sitten yleisössä tapahtuu. Pari biisiä
seesteisesti kuunnellut katsoja
vetäisee housun taskustaan esiin pienen, sinisen vekottimen, ja alkaa
heilutella sitä rytmikkäästi musiikin tahdissa. Pipopää näyttää
hetken siltä, että lähtee lavalle rytmittämään koko bändiä,
mutta pysyy kuitenkin paikoillaan ravintolasalin tolpan juuressa.
Sitten
kuullaan kappale hieman erikoisemmista kavereista, kuten ”kananpäämiehestä
ja hevosenhäntäheikistä”, mutta siitä huolimatta yleisö ei
ole panii-kissa eikä kulje perä-kanaa. Paniikki saattaa aaltoilla
hetken jokusen punkkarin ohimoilla, kun Kalle spiikkaa seuraavaksi
tulevan jazzia. Noh, ehkä sitä pari säveltä kuullaankin, mutta
muuten Rytinäkerjäläisten biiseistä voisi tulla mieleen vaikka
rockabillyreggae. Toisin sanoen en toisellakaan kuulemalla osaa lyödä
etikettiä bändin kylkeen. Musiikkia voi kyllä kuvailla monella tapaa:
sympaattisen miellyttävä, iloisen melankolinen ja pulppuilevan letkeä
tai älykkään humoristinen. Sanat ovat oivaltavia, muttei niitä
keikalla ennätä kunnolla sisäistää. Ennen viimeistä kappaletta
Kalle kehottaa yleisöä käymään siellä, missä meinasikin käydä,
eikä huolta kappaleen loppumisesta siltikään olisi. Mutta tuskinpa
kukaan pitkästyy, vaikka Tarzanista kertova kappale kestääkin
Blitzkrieg Bopia pidempään. Ja sitten Rytinäkerjäläiset jättävät
lavan.
Ja
sitten lava iskee kipinää
Hetken
hengähdys ja sitten vitosta koneeseen: jälleen täysilukuinen Iskuryhmä
aloittaa settinsä viime vuotisella Ramoviisuvoitollaan, Kutosdivarilla.
Lavan eteen ryntää lauma rokkaavaa kansaa nauttimaan tästä
kotikaupungissaan harvinaisesta herkusta. Pikainen arvio antaa tuntumaa,
että baari on muutenkin illan mittaan täyttynyt, eikä turhaan. Bändillä
on isku kohdallaan ja tuntuu kuin Iskis pystyisi antamaan kotiyleisönsä
edessä itsestään vielä hitusen enemmän kuin muilla keikoillaan.
Yleisö pääsee nauttimaan klassikoista, kuten kyyllä kyllä: Kovasta
tiimistä, Häntäheikistä, Itsarista
ja 9700:sta. Uusia biisejä ainakin miulle ovat mieleen
tarttuva Hullun lailla sekä Jee, Sata
lasissa ja Siellä se on. Tässä vaiheessa hikeä
virtaa jo soittajien ohimoilla, mutta e-hei, meno ei lopu, vaan
tiukkenee entisestään.

Iskuryhmä
Markysillä on hiki (kuva: Minna E).
Soitan sulle sekä Elämämme
kesä irrottavat yleisöstä sellaiset huudot ja taputukset, että
Iskiksen ei auta muu kuin kivuta lavalle heittämään vielä ”kolmen
L-biisin encore”. Niinpä lisää vettä myllyyn heittävät Luuseri,
Lataamoon ja Lämäri. Kuuman keikan jälkeen
Iskisfani jää vielä kaipaamaan Annastiinaa ja Jouluksi
Jamaicalle. Mutta näiden klassikoiden puuttumisen voi helposti
antaa anteeksi, mikäli niiden sijalla kuullut uudet biisit antavat
lupauksen uudesta Iskuryhmän julkaisusta...
Minna
E

Iskuryhmä
Pasi (kuva: Tuppi).
Iskuryhmä
Pasi:
Makea
fiilis palailla kotikulmille
Aikasta
makea fiilis palailla kotikulmille keikan merkeissä 14 vuoden jälkeen.
14
vuotta sitten soitettiin torilla ja nyt ollaan siis edetty jo sisätiloihin
torin laidalle. Muutenkin allekirjoittaneella edellisestä keikasta oli
vierähtänyt jo ihan kunnon tovi. Varkauden bändiklubi kunnostautui ja
järkkäs meidät ja Kalle G:n keikalle 20.3 Varkauteen
RockCafeen. Tyypillistä Varkaus meininkiä oli siis luvassa ja sehän
huomattiin heti keikkapaikalle tultaessa. Ei missään, siis koko
kaupungissa ei näyttänyt olevan ketään. Kello olikin vasta 20.00 ja
kai siellä vielä nukuttiin?
Tsekkailtiin
vermeet kondikseen ja Huttusen Olli oli puikoissa ammattimies
taas. Olasta on kaiketi tullut salaa meidän hovimiksaaja…
Backstagena
toimi jonkin sortin konehuone, joten ei siellä oikein viihtynyt. Tosin
ei tarvinnutkaan. Järjestelyt oli illan suhteen huippuluokkaa. Mentiin
hotellin raflaan ja saatiin valita joko broileria tai kuhaa. Kuhan on
kalaa ja hyvää olikin!
Järjestely
puolesta yleisesti 10 plussa varkauden bändiklubille!
Safkan
jälkeen kattelee Rokkariin, että tuleeko jengiä paikalle vaiko ei?
Hilpeää,
todella hilpeää rokkikansaa alkoikin valua ihan kiitettävästi
mestoille ennen Kallen aloitusta. Tuttuja alkoi olla meikäläiselle jo
liikaakin. Hihasta nykijöitä ja juttuseuraa alkoi olla liikaa. Aloin
ahdistumaan todella. En ennen keikkaa muutenkaan kovin suupaltti ole ja
nyt olisi pitänyt olla koko ajan äänessä. Oli pakko pakoilla jengiä
ja suuntasin toiseen kuppilaan. Kallen biisejä en siis oikein ehtinyt
kuunnella. Liike on lääke. Sen kuulin.
Torin
toisella puolella olikin mystinen jono. Siis ihan oikeeta jonotusta
puolen torin verran. Popeda keräsi aikasta makeasti nähtävästi
jengiä vastapäiseen baariin. Porukka jonossa oli just niin kuin vain
voi kuvitella. 80- luvun alkupään nuoret aikuiset oli tehneet
kokoontumisajon ja suuntasivat Patea kuulemaan. Ei onneksi Popeda
pystynyt yllättämään ja viemään kaikkea kuulija kuntaa. RockCafe
oli illalla aikasta täysi. Kiitos kaikille paikalle tulleille!
Oma
keikka oli aikasta helmeä pitkästä aikaa, samenttista etten sanoisi.
Se oli kyllä raastavaa tappoakin toisaalta. 17 biisin setti oli
meikille aika kuolemaa. Ei meinannut jaksaa sitten millään, mutta
jostain sitä voimia ja ryhtiä löytää kun kivaa on. Soitto kulki
kivasti ja suuremmilta mokilta säästyttiin. Tietysti Kohellusryhmääkin
nähtiin ja kuultiin, kuten asiaan kuuluu. Täytyy sanoa, et kivaa oli
ja Varkaus ymmärtää edelleen punkin päälle. Iso kiitos tosiaan
kaikille tutuille ja tuntemattomille kun raahauduitte meitä kuulemaan.
Iskuryhmä
Pasi (Iskuryhmä)
Iskuryhmä
soitteli näin:
Kutosdivariin
Itsari
9700-LOVE
Hullunlailla
Kova
tiimi
Siellä
se on
Jee
Pakoon
vaan
Sata
lasissa
Onni
potkii
Tuu
vaan mukaan
Häntäheikki
Soitan
sulle
Elämämme
kesä
Encore:
Luuseri
Lataamoon
Lämäri
|