Oli
todella mukava nähdä Himanes toisen kerran viikon sisällä
lauteilla. Homma pelittää railakkaasti ja soitosta välittyy
tekemisen ilo. Nopeatempoisen Piknik-osuutensa päätteeksi
kuultiin alkuaikojen Himanesta. Törnävänsaarella pissa
lensi korkealla kaarella. Himanes toi mukanaan auringonpaisteen
lisäksi lupaavan festarihurmoksen. Siitä bändin olikin hyvä
jatkaa railakkaan alkuverryttelyn jälkeen Puustockiin. Hallu
esitti jossain välissä voimiensa tunnossa omaa
venyttelyohjelmaansa lavan edessä. Kotvan kuluttua näin hänen
siirtyneen selin makuulle, ilmeisesti suuria lihasryhmiään
huoltamaan. Jossain vaiheessa kuulin sitten sen kaiken riekkumisen
johtaneen energiavarantojen ennenaikaiseen loppuunkulumiseen ja
Piknik jatkui hänen osaltaan höyhensaarilla. James Puhto-Ren voineekin
esittää kappaleensa Terveisiä paratiisisaarilta
Hallun läsnä ollessa versiona: Terveisiä höyhensaarilta.
Anatomiasta piknikillä esiintyivät Hippo ja Karppa. Ramopunkista kirjaa kirjoittava Jeke nähtiin vierailevana laulajana kappalessa Lemmikkihautuumaa, jossa soitti rumpuja Himanesin basisti Sutinen-Himane. Showssa oli mukana myös Manne, joka kuvassa miettii, minkä väristä rytmimunaa tällä kertaa soittaisi (kuvat: M!ka). Yhtäkkiä
juontaja-Manne hokikin meikäläisen nimeä. Ai niin, tulihan sitä
luvattua kaikenlaista. Kaikkea sitä pitääkin ihmisen mennäkin
tekemään ramopunkin eteen. Olin ilmeisesti saanut jo
auringonpiston, enkä ymmärtänyt perua lupausta. Anatomian Hipon
ja Karpan seuraksi lavalle lonksui meikäläinen, sekä elämänsä
ensimmäistä kertaa rumpuja paukutellut Perttu Sutinen-Himane Himanesista.
Tokihan lavalla jo oli valmiina Manne rytmimunineen. No,
toivottavasti en pilannut kenenkään aurinkoista Piknik-fiilistä.
Biisinähän Lemmikkihautuumaa on aivan loistava ja
Miikan suomenkielinen teksti karmaisevan nerokas. Oma ääneni oli
jäänyt jonnekin Klamydian keikan ja jälkipelien väliseen
neuvonpitoon. Lisäksi omaa ääntelyäni en kuullut juuri
ollenkaan, joten jotain sinne päin tuli varmaan yritettyä.
Hartza heilui etualalla vahingoniloisen näköisenä kameransa
kanssa. Joo, varmaan yritti kuvata Juutuubiin, mutta luotin
vahvasti siihen että joko hän ei osannut käyttää niin
monimutkaisia vempeleitä tai sitten apinafiltteri oli päällä.
Kauhukseni huomasin nurkkasilmästäni kuitenkin älykkään näköisen
herrasmiehen seisovan pöytänsä takana ja vaivihkaa pitävän
videokameraa kädessään. Ulkomuotonsa perusteella kaveri saattoi
olla englantilaistyylinen ulkovaltojen agentti, joka on tottunut
kuvaamaan salaa. Päätinkin jättää ne loppurevittelyt
suosiolla pois, jotta mahdolliset aikaperusteiset
korvausvaatimukset maailmanlaajuisen videoverkon tukkimisesta jäisivät
mahdollisimman pieniksi. Positiivista oli kuitenkin se että
porukka ei sännännyt kauhuissaan karkuun eivätkä Kesakon
komeat koirat alkaneet ulvoa tuskissaan.
Prostitudes valmistautumassa keikkaan ja keikalla (kuvat: M!ka) Archie
Monroe veti tiukan setin Prostidudesin kanssa. Tällä
kertaa bändiä ei tarvinnut erottaa kesken keikan. Ainakin yksi
biisi toi positiivisella tavalla mieleeni Blink-182:n. Levy
taisi mennä ostoslistalle. Heiluin siellä sun täällä. Tapio oli Himanesin tapaan valinnut cover-klassikkolinjan. Toisena kuultu Lontoon skidit siivitti Tapion ja yleisön iloiseen rokken rolliin. Kerrassaan mainio Piknik-setti. Lopussa nähtiin lavashow’ssa persoonallinen tempaus, kun viimeinen laulu laulettiin nojatuolissa rötköttäen. Alun
perin Iskuryhmää yritettiin houkutella kokonaisuudessa
Piknikiin, mutta eihän sitä Lotossakaan voita joka viikonloppu.
Piknikin kestokävijät Teemu ja Iron Maidenista yöllä
eroon päässyt Tuuska sen sijaan heittivät oman
puisto-punk – settinsä Mannella vahvistettuna. Tuttujen
Iskuryhmärallien rytmeissä heiluivat Mannen munat, Teemun
komppikäsi sekä Tuuskan räpylät, jotka ilman kapuloita
kopsuttelivat rumpuja. Trio uhkasi soittaa niin kauan kuin yksikin
katsoja on paikalla. Jos Himanes ei olisi toiminut Puustockin
lauantain aloittajana, olisi soittajapojilla ollut tiedossa pitkä
ja hikinen ilta.
Tapio (kuva: M!ka). Puustockin toinen päiväPortilla
meinasi käydä kylmät, kun järkkäri totesi lakonisesti:”
Sulla ei ole passia.” Vilkaisin rinnalla tyhjänä heiluvaa
remmiä ja ajattelin:” Shit.” Samassa oivalsin asiayhteyden ja
säntäsin takaisin Samin autolle, joka juuri valmistautui
kurvaamaan loitommalle. Perälaveriltahan passi löytyi kuin löytyikin
ja matka pääsi jatkumaan. Aikaa Himanesin aloitukseen oli
seitsemän minuuttia. Nopeasti hieman suun kostuketta bäkkärillä
ja Himanesin tunnelmien kokeminen kolme minuuttia ennen starttia,
minkä jälkeen erittäin ripeä siirtyminen kuvauspaikalle. Lauantaina, kello 15.12, aloitukseen on aikaa kolme minuuttia. Aki ja Riku Himanen myöntävät, että mahan pohjassa velloo jännitys. ”On hienoa nousta isolle lavalle, kun soundit ovat kohdallaan ja ilmassa on jotain erityistä”, Riku toteaa. Aloittajan kohtaloon kuuluu se että suurin osa yleisöstä heiluu vielä muualla. Jopa omien fanien on vaikea ehtiä Kesakosta paikalle. Paineita yhtyeelle tuo tietenkin tilanne, jossa muihin esiintyjiin verrattuna vähälukuinen yleisö pitää vakuuttaa, jotta keikkaa piisaa jatkossakin. Aki
kävelee lavalle johtavan sillan edessä keskittyneesti edes
takaisin, hieman erillään muusta yhtyeestä. Katse maahan
suunnattuna hän mittailee lavan takaista tannerta ja lataa
energiavarastojaan lavalla purettaviksi. Riku katsoo päättäväisenä
kohti esiintymislavan ja yleisön erottavaa vaatetta ja uhkuu
itseluottamusta. Me hoidamme homman. On
H-hetki, Himanes nousee ramppia ylös ja astuu festari-yleisön
eteen. Auringonpaahteessa hikoilevia kannattajia on kerääntynyt
lavan edustalle valmiiksi tiivis ryhmä, ehkä viitisenkymmentä,
mutta ääntä lähtee noinkin pienestä porukasta.
Himanes Puustockin lavalla (kuva: Juke). Yy-kaa-koo
nee! Lauantain Puustock avataan täynnä positiivista energiaa. Bändin
mukanaan tuoma auringonpaiste siirtyy taivaalta lavan kautta
kuulijoihin. Jo Himanesin ensimmäiset tahdit kertovat, mistä on
kyse. Suoraa rockin rytkettä ilman mitään ylimääräisiä
tiluliluja. Setti on sama kuin Hummeripoikarockissa viikkoa
aiemmin, mutta aikataulun johdosta tiivistetty versio. Beibi
sua odotan –renkutuksen poikamaiset taustalaulut saavat
kesän tuntumaan kesältä. Himanes paiskoo reippaita ralleja
toisensa perään. Kesäbiisien eliittiin kuuluva Ramoviisujen
voittaja, Kesä-Vantaa, kajahtaa komeankuuloisena
eetteriin, tällä kertaa alkuperäisessä muodossaan.
Positiivinen meininki saa yhä useampia katsojia rientämään
lavan eteen ja Himanesin veikot saavat selvästi siitä lisää
potkua. Lavan edusta on jo kansoitettu ja porukka hytkyy mukavasti
mukana. Keikan kohokohta koetaan On kesä, on loma –biisin
aikana. Yleisö laulaa täysin rinnoin mukana ja soittajien silmät
sädehtivät tyytyväisyyttä. Perttu kajauttaa H-I-M-A-N-E-S
alkuhuudon täysin rinnoin ja jatkaa joka paikkaan ehtivää
poukkoiluaan lavalla. Siitä
huolimatta että ramopunk-bändit kuuluvat ainakin tällä hetkellä
pieneen sceneen, jättää lavashow ja energia varjoonsa monet
kokeneista valtavirran edustajista. Himanes paahtaa hyökkäysvoittoisesti
1-3 –taktiikalla. Lauluosasto muodostaa oikeaoppisesti kolmion.
Kitaroita soittavat laitahyökkääjät Aki ja Riku sekä laulavat
että hoitavat vuorovaikutuksen yleisön kanssa, tehden välillä
perinteisiä rock-hyppyjä. Liberona rumpuja kolaava Saku osallistuu
myös lauluun kolmion takakärkenä ja vetää välillä omaa
show’taan patterinsa takana. Keskushyökkääjänä häärii
laajalla säteellä bassotaiteilija Sutinen, joka nuorta energiaa
tulvillaan säntäilee sinne tänne, basso lavan pintaa viistäen.
Makupalat Kaupunki on hiljaa ja Mitä välii
silläkään kuulostavat hyviltä livenä. Mainio
suomennos Pogoomaan, vanhasta Locomotionista,
heittää yleisön tennarit vauhdikkaaseen vipellykseen. Nyt jo
muutaman kerran kuultu Ramonesin I Wanna Live
–suomennos Mä haluun elää edeltää
legendaarisen Ratsian Ole hyvä nyt –klassikkoa.
Yksi kaikkien aikojen tyttö-poika –biiseistä muistetaan yhä
ja yhteislaulu mylvii bändin mukana hikipisaroiden roiskuessa
paahtavassa paisteessa. Pertun suusta suihkuava vesiryöppy on
upeannäköinen, kun bändi vetää samalla miehekkäästi leveässä
haara-asennossa, kitarat alhaalla. Yllättäen veto jääkin
keikan viimeiseksi, sillä ripeäliikkeinen juontaja ei päästä
bändiä takaisin, vaikka siihen olisi pari minuuttia aikaa. Yleisö
jää vimmatusti vaatimaan encorea, peittäen alleen juontajan
äänen, mutta ilmeisesti tiukka aikataulu ei moiseen herkkuun
tarjoa mahdollisuutta. Lavan
takana pyyhkii hikeä silmin nähden tyytyväinen Himanes. Bändi
kokee itsekin keikan kohokohdaksi On kesä, on loma
–biisin yhteislaulun, sekä Ole hyvä nyt –kappaleen
aikana taivasta kohti kohonneet nyrkit. Soittajille jää fiilis
hyvästä keikasta ja siinähän koko homman suola onkin. Nyt voi
hyvällä omalla tunnolla vaihtaa hetkeksi vapaalle. Himanes
teki faneilleen suuren palveluksen ja järjesti ilmaisen
bussikyydityksen Haukivuorelta Juvalle. Bussi toi Juvalle täyden
bussilastin tuomaan bändille lisäfiilistä. Punk rockin päälle
ymmärtävä Haukivuoren Osuuspankin pankinjohtaja sponssasi
fanikyydin, osoittaen olevansa hieno mies ja suuri rockin ystävä. Päivän paras kommentti kuultiin erään Turmion kätilön suusta. Esiintymisajan koittaessa joku hurjannäköisistä hepuista heitti rennosti: ”Lähetäänpä räpsäyttämmään!” Tuossa vaiheessa siirryimme rauhallisempiin tiloihin Martin ja Mannen kanssa. Festarit saivat jatkua puolestani omaa tahtiaan. Itsellä oli paljon tärkeämpää tekemistä. Reilut
pari tuntia myöhemmin siirryin hyvin ravittuna etsimään
hengenheimolaisia festivaalialueen virkistäytymisosastolta. Siellä
näkyivät soittavan Jussi Hakulinen ja Jani Viitanen
80-luvun Yö-klassikoita. Esiintymislavan vierestä löysinkin
innokkaan, nahkarotseihin sonnustautuneen kuulijakunnan. Etsintä
päättyi siihen.
Hakulisen ja Viitasen faneja? (kuva: Jeke). Puustockin
pääesiintyjänä oli legendaarinen ja vasta rumpalinvaihdoksen
kokenut Hanoi Rocks. Uusi rumpali oli kovin Razzlen oloinen
ja keskittyi taustahommiin, show-miehenä tunnetun Lacun
sijaan. Yhtye ei jättänyt ketään kylmäksi. Mike riehui
sähköjäniksen tavoin joka puolella lavaa ja yleisölle
tarjoiltiin herkkupaloja pitkin ansiokasta uraa. Hanoi Rocksin
visuaalinen lavailme sopii hyvin spottien välkkeeseen. Andy
jättää yleisön kanssa flirttailun entistä enemmän muiden
harteille, keskittyen itse skebaansa. Odotetusti show päättyi
encorena kuultuun Up Around The Bendiin, jonka päätteeksi
Mike jäi spagaatiin tuulettamaan. Puustock sai ansaitsemansa
komean päätöksen. Vesa Kontiainen, Puustockin promoottori, oli jälleen kerran kasannut mielenkiintoisen ja toimivan paketin ja ilmeisesti budjetissa pysyen. Kiitokset kaikille järjestelytehtävissä mukana olleille. Teette yhdessä upean festarin. Samalla Puustock tarjoaa bändeille tärkeän mahdollisuuden saada hieman lisää näkyvyyttä. Ensi vuonna ovat Puustockin kymmenvuotisbakkanaalit. Onko luvassa yllätyksiä? Onko mukana peräti kaksi ramopunkbändiä? Paraneeko soittoaika? Sen näkee, kun saapuu paikalle. Se kannattaa. Tuttu paku johdatti armadamme vielä jälkipelille Kesakkoon. Päivällä pienet kauneusunet riekkumisensa jälkeen ottanut Hallukin oli illan kuluessa liittynyt joukkueeseemme ja sinnitteli loppuun asti. Hieman haikein mielin siirryimme Nukkumatin luokse kohtaamaan lähtöpäivän. Himanesin lähdettyä aurinkokin sanoi sopimuksensa irti, eikä jatkuvana valunut sade houkutellut sunnuntain edes päiväuinnille. Nastaa
oli Puustockissa, nasta Piknikkin, Juva kun on hönderissä, Oulu
here I come… Kiitokset ratkiriemukkaalle joukkueellemme. Tästä
jatketaan… vai? Kotimatkan alkaessa jäimme Juken kanssa jännittyneinä arvailemaan, ehtisikö seuraavana päivänä työkarkuruutensa päättänyt Minna E ajoissa kustannuspaikalleen, kuskinsa nukkuessa vielä pois kolmen promillen festarifiilistään. Jeke
|
Artistien kommentteja
|
Himanes:
Himanesin rumpali Saku Himane (kuva: M!ka). Saku: Meidän vuoro lähteä Juvemmalle edustamaan "meitä"Kolme
vuotta oli kulunut aika nopeasti, oli meidän vuoro lähteä
Juvemmalle edustamaan "meitä". Matkalle tietenkin
piknikin kautta, muutama cover biisi vedettiin erittäin mukavassa,
jopa auringonpaistetta sisältäneessä säässä. Tällä kertaa
Manne oikeasti pyydettiin lavalle! Manne pisti munat taskuun
ja lauloi Miljoona gimmaa, no vähän meni kaikilta ns. reisille,
mutta jälleen kerran hyvä meininki pelasti! Siitä oli hyvä
jatkaa vieläkin Juvemmalle. Saku (Himanes)
Himanes, Manne ja Miljoona gimmaa (kuva: M!ka).
|
|
Tapio:
Tapion kitaristi Junnu (kuva: M!ka). Junnu: KKVJHO:n piknikJo joutui armas aika ja suuntana Kesakko. Tuttu ja odotettukin tilanne Tapiolle. Pähkäilimme, jotta pitäisikö jo jättää tänä suvena soittokamat kotio. Jyri oli kuitenkin lupautunut huolehtimaan PA-laitteistonsa piknikille, joten ajattelimme että samalla kyydillähän nuo soittimetkin paikalle saadaan. Omat biisit ja bändin nimen jätimme kuitenkin treenikämpille mököttämään. Matkaan lähdimme nimellä Kalliokylän Kari Vepsä Ja Hänen Orkesterinsa. Takakonttiin heittelimme sieltä täältä biisejä lainaksi. Lupasimme kyllä palauttaa ne heti takaisin tultuamme. Lauantaina aamutuimaan joku nokialainen mekkaloi mökissäni siihen malliin, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Kesakon verannalle roudaustouhuihin. Kolme J:tä saikin vermeet ennätysvauhdilla kasattua. Kiitoksia vain Jaakolle, joka oli Jyrin roudauskoulun ekalla oppitunnilla. Hyvin meni.. Piknikin aloitti Shitpunksit, joiden musiikkiin allekirjoittanut tykästyi kovasti. Toinen todella hienon setin vetänyt oli Himanes, jätkät olivat oivaltaneet mielestäni täydellisesti Piknikin syvimmän olemuksen. Ja
pääsihän KKVJHO:kin aikanaan lavalle meuhkaamaan. Manne
ilmestyi seuraamme heiluttelemaan muniaan. Hieno mies ja hyvät
munat... Kesakossa oli todella miellyttävä rokata ja rollata kun
yleisö lähti hienosti meininkiin mukaan. kitos
siitä. Soittajan sydäntä lämmittää aina, kun näkee
edessään ihmisiä, jotka osaavat nauttia musiikista ja jostain
muustakin...
Tapion laulaja Jyri ottaa rennosti keskellä keikkaa (kuva: M!ka). Kinkereiden
päätyttyä vetäydyimme Jyrin mökille saunomaan ja syömään
makkaraa. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.. Jossain vaiheessa
soittokeppikin ilmaantui Jylpyn kouraan ja sitten hoilattiin niin
että lepikko raikui. Nurmion biisi Ramona sai aika vinkeän
kaksoismerkityksen… Sunnuntaina
ennen sianpieremää oli lähtö kotia kohti. Ajoin sallittua
nopeutta ratsiaan, joka lauloi jotain Lontoon skideistä… Oli
mukava saapua sateiseen Suolahteen monta kokemusta rikkaampana.
Kiitos kaikille teille (asfaltti ja hiekka)! Junnu (Tapio)
|
Yleisö kokoontumassa Ramopunk-piknikin "kakkoslavan", eli kaivonkannen ympärille, jossa Iskuryhmän Teemu ja Tuuska ovat aloittamassa akustista keikkaansa (kuva: M!ka)
|
Iskuryhmä Duo |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||
Watch your backKuvat: Sanna & M!ka
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kiitos Sami!Vuoden 2008 Ramopunk-piknik oli jo viides. Ensimmäisen piknikin järjesti Kimmo Liskomäen Pitkät Kalsarit -yhtye vuonna 2004, mutta neljän seuraavan järjestelyistä on vastannut todellisella do-it-yourself -asenteella Äänekosken Sami. Jos joku piknik-vieras ei tiedä, kuka Sami on, niin hän on juuri se henkilö, joka tuntuu olevan joka paikassa yhtä aikaa asioita järjestelemässä. Monesti on käynyt mielessä, että ehtiikö Sami ollenkaan itse ottaa iloa irti tapahtumasta, jutella ihmisten kanssa jne. Vähän epäilen, ettei oikein ehdi. Sehän tuntuu suorastaan epäreilulta. Helposti siinä jää tästä ramopunk-scenen omalaatuisimmasta tapahtumasta nauttiessa ajattelematta sellainen seikka, että juhlijat saavat paljolti olla kiitollisia yhden ihmisen työpanokselle. Moni ei varmaan ole tullut ajatelleeksi sitäkään miten paljon tekemistä voi tämmöisen pienehkönkin tapahtuman järjestämisessä olla. Enpä sitä osannut itsekään ajatella, ennen kuin sen jälkeen kun olen tapahtumien järjestelyyn itse sekaantunut. En voi kun nostaa hattua ja harmitella, etten varmastikaan ole Samia aina muistanut edes kiittää. Nyt kun Puustockin tulevaisuuskin on vaakalaudalla, ei voi kun toivoa, että edes ramopunk-piknik saisi jatkoa tavalla tai toisella... Tulipa ramopunk-piknikille jatkoa tai ei, on tässä hyvä ajankohta kiittää tästä ...ja myös aikaisemmista ramopiknikeistä siinä sivussa. Kiitos Sami, kaikkien piknik-vieraiden puolesta. M!ka
Ramopunk-piknikin isäntänä toisesta piknikistä lähtien toiminut Äänekosken Sami soittaa Tapiossa rumpuja (kuva: M!ka). |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Puustockissa
ja Ramopunk-piknikillä soiteltiin näin:
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Puustockin ja Ramopunk-piknikin tulevaisuus vaakalaudallaTätä keikkaraporttia kooteessa on Puustockin tulevaisuus vielä epäselvä, festaripäällikkö Vesa Kontiaisen irtisanottua itsensä elokuussa -08. Ramopunk-piknikin kohtalo ratkennee siinä Puustock-festareiden ohessa... Tässä aiheeseen liittyviä lainauksia Ramopunk-uutisista elokuulta: Ramopunk-uutiset 5.8.08: Vesa Kontiainen jätti PuustockinPuustockia alusta lähtien luotsannut, ramopunk-piireissä hyvin tunnettu Vesa Kontiainen on irtisanonut itsensä festaria pyörittävästä Puustock Oy:stä. 5.8. julkaistu YLE Uutisten artikkeli kertoo asiasta näin: "Juvalla järjestettävän rockfestivaali Puustockin tulevaisuus on epäselvä. Puustock Oy päätti lomauttaa festaria yhdeksän vuotta luotsanneen Vesa Kontiaisen, jolloin Kontiainen irtisanoutui yrityksestä. Lomautus liittyi Hotelli Juvassa järjestettäviin tähti-iltoihin, joiden tuotto heikkeni nousseiden kulujen takia, kertoo Puustock Oy:n toimitusjohtaja Virpi Kontio. Itse Puustock-festari on toiminut kannattavalla talouspohjalla. Tänä vuonna festivaaleilla vieraili 8 500 kävijää. Jos ensi kesän festarit halutaan järjestää, on tapahtumalle saatava uusi festivaalipäällikkö mahdollisimman nopeasti." Ramopunk-uutiset 5.8.08: Puustockin nettisivuilla 5.8.08 julkaistu Vesa Kontiaisen kirjoitus: KiitosOn aika kiittää kaikkia eri tahoja menneistä vuosista. Työsuhteeni
viimeinen päivä Puustock Oy:ssä on 30.9.2008. Haluan
kiittää mitä sydämellisimmin yleisöä, bändejä, työntekijöitä-
ja kavereita ja yhteistyökumppaneita sekä ennen kaikkea Puustock Oy:tä. Toivon Hotelli Juvalle ja Puustockille hyvää tulevaisuutta. On ollut hienoa tehdä rakastamaansa työtä näinkin pitkään samassa paikassa. Nyt on aika siirtyä eteenpäin ja kohti uusia haasteita. Tuleen ei saa jäädä makaamaan. KIITOS. Vesa Kontiainen Ramopunk-uutiset 6.8.08: Puustockin jättänyt Vesa Kontiainen: Ensi kesänä aion vaan ollaJuu,
sanoin itseni irti Puustock Oy:stä. Olen ollut töissä kaikki nämä
vuodet Puustock Oy:ssä ja sitä kautta myös Puustock-festarilla ja
Hotelli Juvassa. En ole ollut missään vaiheessa omistajataho.
Työrukkanen vain, heh. Toki varsin vahvat kasvot olen ollut
Puustockille, mutta aikansa kutakin. Välillä vaan on tehtävä
päätöksiä. Tulevaisuus näyttää, oliko päätökset oikeita vai
vääriä. Jo vappuna päätin, että tämä kesä 2008 on kohdaltani
viimeinen. On muuten hyvin rankka pesti, kun organisaatio oli
etukäteisjärjestelyssä yhden miehen kokoinen. Lopulta se väsytti
minut, ja olin kateellinen muille festarien organisaatioille kun heillä
oli varaa palkata jopa toistakymmentä ihmistä hoitamaan eri asioita.
Minä tein yhdeksän vuotta kaiken yksin. Ja toivoin salaa, että firma
palkkaisi mulle kaverin, mutta siihen ei ollut kuulemma varaa.
Ymmärrän toki senkin. Mutta on tää ollut hienoa aikaa. Ensi kesänä
aion vaan olla. Uskon
ja toivon, että Puustock-festari jatkuu. Itse en ole sitä enää
tekemässä mutta varmastikin joku muu. Eikä ramomusaa voi unohtaa. Se
on ensinnäkin sellainen perinne Puustockissa, jota ei voi katkaista ja
toiseksi jokaisella se kulkee enemmän tai vähemmän sydämessä. Ei
sellaista voi lopettaa. Olen varma, että se kuka Puustockia jatkaakin,
ottaa tämän huomioon. Olenhan itsekin vannoutunut ramomusan ystävä,
ja vanhan suomipunkin ja uuden aallon bändien. Tuli seurattua keikkoja
erittäin paljon vuosina 78-85. Ja sen jälkeen oli Luonterit, Ne Luumäet
ja Pojat. Oi, niitä aikoja. Varmasti
meikäläistä nähdään tulevaisuudessakin ramopunkkia sivuavissa
yhteyksissä. Ja
kiitos Mikallekin. Teet arvokasta työtä ramoasioiden eteen.
Nettisivut on erittäin hyvät. On ollut ilo ja kunnia tehdä hyvien
tyyppien kanssa yhteistyötä. Vesa Kontiainen Ramopunk-uutiset 6.8.08: Länsi-Savo 5.8.08: Puustock-festivaali vakavasti uhattunaPuustock-festivaalin tulevaisuus on vaakalaudalla. Itä-Suomen merkittävimpiin rocktapahtumiin ja koko maan Suomi-rockin kärkitapahtumiin lukeutuvaa festaria johtanut Vesa Kontiainen on irtisanoutunut. Kontiainen jättää myös hotelli Juvan ohjelmapäällikön työt syyskuun lopussa. Juvalainen Puustock-festivaali vakiintui yhdeksässä vuodessa lähes 9000 kävijän tapahtumaksi, jossa kotimaiset rockin kärkinimet ovat mieluusti esiintyneet. Kontiainen teki omat ratkaisunsa jo viime vapunaattona. Asia konkretisoitui viime viikolla, kun Puustock Oy:n toimitusjohtaja ja vähemmistöosakas Virpi Kontio aikoi lomauttaa taloudellisiin syihin vedoton Kontiaisen. Festivaalia hallinnoivan Puustock Oy:n pääomistajat Eero Laesterä ja Pekka Liimatainen ei kommentoineet eroa eikä rocktapahtuman tulevaisuutta. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||