Ramopunkkinen novelli:

Ei joulua ilman lunta

Jari Marjala

21.12.2006

(Kuva: Jeke)

Tonia potutti. Hän röhnötti apaattisena nojatuolissa ja katseli sadepisaroiden valumista ikkunalasilla. Kaikki tuntui menevän pieleen hänen kohdaltaan. Parisuhde oli rakoillut pahasti viime aikoina. Tyttöystävä Jaanalla oli rilluttelukausi taas päällä ja hän oli lähtenyt heidän yhteisestä ensiasunnostaan jo puolen päivän aikaan. Paulan luo oli pitänyt kuulemma mennä ruotimaan tämän miesongelmia. Tonilta oli päässyt kuin varkain, - Eikö meilläkin ole ongelmia ihan omasta takaa? Pitääkö ne muiden murheet panna aina etusijalle? Se oli ollut liikaa. Pam! Ovi oli kajahtanut kiinni ja talo oli hiljentynyt aavemaiseksi. Toni ei enää jaksanut vaatia Jaanaa tekosistaan edes tilille. Väkivaltaan Toni ei uskonut. Auto oli ollut rikki jo kuukauden päivät ja sen kalliiksi arvioitu remontti odotti edelleen tekijäänsä. Toisaalta ajokorttikin oli hyllyllä. Kolmet ylinopeussakot saman vuoden aikana olivat aiheuttaneet ajokiellon. Viimeisenä pisarana tietokoneen kovalevy oli ilmeisesti hajonnut, joten nettiinkään ei ollut päässyt pitkään aikaan. Pitäisi viedä kone korjattavaksi seuraavan tilin tultua. Hän oli kokenut jopa eräänlaisia vieroitusoireita, kun ei ollut saanut seurata ramopunkkareiden jorinoita ramopunk.comin vieraskirjassa. Kyseessä oli Mika Vesterisen ylläpitämä sivusto, joka kokosi Ramonesin hengessä soittavien suomalaisten bändien ja niiden fanien kuulumiset samalle foorumille. Toni tunsi hieman huonoa omatuntoa, sillä hän oli joskus pikkutunneilla tullut laskuhumalassa tilittäneeksi sinne todella hölmöjä tunteenpurkauksia. Jutut olivat menneet täysin asian vierestä. Jotenkin oli vain pitänyt purkaa pahaa oloaan. Tämä pimeyskö se sekoitti pään vai johtuiko kaikki jostain muusta?

Eivätkä vastoinkäymiset jääneet tähän. Työpaikallakin pomo oli hiillostanut häntä jo monta viikkoa yhden krapula-aamun seurauksena. Oli ollut pakko käydä tuulettamassa klubilla päätä keskellä viikkoa. Real Vacationin tykitys olikin auttanut pään tyhjentämisessä. Hän oli pogonnut paitansa likomäräksi. Toisaalta ajateltujen kahden kaljan sijaan olikin mennyt kahdeksan. Ei hän loppujen lopuksi ollut myöhästynyt kuin tunnin töistä. Vähästäpä pomo oli alkanut häntä vainota. Pitäisi kuitenkin ottaa itseä niskasta kiinni. Ote lipsui jo.

Oli jouluaaton aatto ja kaikki jo lokakuussa satanut lumi oli sulanut edellisten päivien sateiden seurauksena. Valon lapsena Toni tunsi nääntyvänsä aamusta iltaan jatkuvaan pimeyteen. Nytkin vihmoi vettä kuin saavista kaataen. November rain uhkasi pilata jopa jouluaaton. Pitäisi muka olla joulufiilis. – Ja paskat, Toni mutisi itsekseen. Miten muka voisi olla joulufiilis, kun ei ollut lunta eikä perhettä ympärillä. Toni tykkäsi lumesta. Hän pyrki aina hyödyntämään kaikin tavoin Suomen neljä vuodenaikaa. Lumi kuului ehdottomasti suomalaiseen talveen ja erityisesti joulun aikaan.

Ikkunasta näki kuinka naapuriperhe kantoi selkä vääränä joulupaketteja sisälle. Vastapäisessä asunnossa koko perhe osallistui joulusiivoukseen. Yleensäkin tuo perhe touhusi yhdessä kaikenlaista. Toni kaipasi samanlaista arkea. Hän tunsi yksinäisyyden pusertavan jossain rinta-alassa. Parhaat kaveritkin olivat jouluna perheidensä parissa, joten miesten asioitakaan ei nyt päässyt käsittelemään. Tonin ja Jaanan olisi tarkoitus matkustaa aattoaamuna junalla Tonin vanhempien luo maalle, oikean maalaisjoulun viettoon, mikäli Jaana ylipäätään edes tulisi kotiin yöksi. Aina ei ollut reissuiltaan tullut. Joulufiilis oli kaukana. Vanhemmat haluaisivat kuitenkin kuulla suunnitelmia perheenlisäyksestä ja hääpäivästä. Nuo asiat eivät juuri nyt tuntuneet ajankohtaisilta.

Jaana oli käyttäytynyt todella oudosti viime ajat. Hän oli paljon pois kotoa, eikä vastaillut kysymyksiin.

Riitoja oli alkanut olla lähes päivittäin. – Onkohan sillä joku toinen? hän kuuli mutisevansa ääneen.

- Perhana, tässähän jo höpisee itsekseen. Ei tästä itsesääli enää pahene. Pakko ryhdistäytyä. Hän könysi ylös laiskanlinnasta ja laittoi cd-soittimeen Ramonesin Animal Boyn. Hän väänsi volyyminappulan kaakkoon ja päästi Something To Believe In – biisin luomaan uskoa alakuloon. Toni nojautui taaksepäin, sulki silmänsä ja antoi biisin tuoman energian kasvaa sisällään. Suljettujen silmiensä takaa hän näki elävästi Joeyn nojaamassa mikkitelineeseen samalla kun Dee Dee ja Johnny vispasivat leveässä haara-asennossa soittimiaan.

Samassa kännykkä alkoi soittaa Pet Semataryn itsesävellettyä melodiaa. Toni haparoi kapulan käteensä pöydän reunalta ja vastasi. – Toni puhelimessa. – Moi, Jesse täällä. Mul ois ylläri sulle. Pääsetkö tulemaan illalla Kolmisointuun? Kolmisointu oli paikallinen rock-klubi, jossa keikkailivat erityisesti valtavirran ulkopuolella soittavat bändit.

– Meillä on tänään Rehtoreiden ja Häiriköiden kanssa kimppakeikka Onni on ramopunk -tapahtumassa. Aattelin kutsuu sut mukaan meininkeihin, koska saan laittaa yhden kaverin vieraslistalle. – Hitto, tuota, joo… Tietenkin, pahus. Kiitti! Miten mä en oo tiennyt tästä mitään?

– No eihän tästä oo ilmoteltu ku Kolmisoinnun seinällä ja netissä ramopunk.comin sivuilla, Jesse kertoi. Mekin päästiin paikkaamaan Real Vacationia. Joutuivat nääs perumaan keikkansa, kun Jay Jay oli niksauttanut selkänsä. Jesse oli Nahkatakit – bändin basisti ja sanoitti kaikki bändin kappaleet. Toni oli tutustunut Jesseen jo intissä, jossa olivat olleet tupakavereita. Jessellä oli jo silloin ollut tapana viihdyttää tupakavereitaan, soittamalla mm. Ramonesta akustisella kitaralla iltaisin. – Jos sä tuut, niin tavataan ovella klo 19, kun me ollaan roudaamassa silloin. Sopiiko? – Jep, mä tuun, Toni sopersi innoissaan. Päivä oli pelastettu. Jaanan poissaolo ei enää harmittanut niin paljoa kuin äsken.

Toni seisoi suihkussa ja karjui kilpaa Häiriköiden kanssa. – Mä oon ulkona ihan kaikesta. Mä vastaan muu maailma! Välillä hän hörppi kylmää Olvia, nautiskellen oluen täyteläisestä mausta. Suihkun jälkeen hän kiskoi ylleen Rehtoreiden T-paidan ja veti jalkoihinsa farkut, joiden toinen polvi oli kulunut puhki. Vielä ruutaus geeliä hiuksiin, leuka sileäksi ja hampaiden harjaus. Prätkärotsi enää ylle ja menoksi.

Bussi roiskutti vettä rapakoista pitkälle jalkakäytävän puolelle. Joulustressissään säntäilevät jalankulkijat väistelivät huvittavan näköisesti vesiryöppyjä. Tuntui oudolta, kun kaupat olivat auki pitkään illalla. Toni istui bussin takapenkillä, kuunteli mp3-soittimestaan Rehtoreiden Klassista Musiikkia alkufiilistelyksi ja nappaili välillä taskumatista Suomi-viinaa pohjiksi. Tänään vedettäisiin kunnon kännit. Illan keikat toisivat kaivattua piristystä arkeen. Toni ihmetteli, kuinka yllättäen elämässä sattui käänteitä. Eihän siitä ollut kuin kuukausi, kun Jay Jay oli paahtanut pitkin lavaa bassonsa kanssa ja nyt oli selkä pettänyt. Se taas toisi Nahkatakeille mahdollisuuden näyttää osaamisensa. Toisen vastoinkäyminen saattoi olla toisen onni. Parisuhdekuviot pyörivät alitajunnassa häiritsevästi. Pistivät puhaltelemaan välillä.

Kolmisoinnun edessä parveili jo porukkaa, kun Toni lampsi paikalle. Ramopunkkeja näkyi juttelemassa pienissä porukoissa Kolmisoinnun etuterassilla. Muutama kasvotuttukin näkyi joukossa. Hän tunki soittimensa povitaskuun, tuntien taskumatin viileän kosketuksen sormissaan. Toni moikkasi Pasia ja Riinaa ja meni heidän luokseen taskumatti ojossa. – Otetaanpa tuosta vähän joulumielen nostattajaa, Toni ehdotti. Lekkeri kiersi ringissä. Toni otti pitkiä huikkia omalla vuorollaan. Viina lämmitti rintaa ja alkoi hiipiä päähän. Toni uteli Pasilta Iskuryhmän levyn julkaisupäivää. Pasi vain hymyili salaperäisesti, kysyen, tiesikö Toni, kuinka hulluja pidetään jännityksessä. Toni kääntyi hämillään toisaalle. Onneksi Jesse tuli sisältä ulos tupakalle. Hetken kallisteltuaan Tonin lekkeriä, he siirtyivät sisälle Kolmisointuun. Periaatteesta Pasi ja perässä jo hieman horjahteleva Toni jättivät nahkatakit ylleen, viemättä niitä narikkaan. Jesse siirtyi saman tien yläkertaan viimeistelemään roudaamista. Ravintolan alakerta oli koristeltu joulukoristein. Aulassa Woimasoinnun Hannukin oli jo paikalla myyntipöytineen. Seinällä roikkui T-paitoja ja bändi-merkit oli näyttävästi asetettu esille. Muutama aikaisin saapunut selasi laajaa cd-levyvalikoimaa, mistä Tonikin päätti hieman myöhemmin etsiä Ne Luumäkien ensimmäistä levyä. Tekniikka oli ajanut vinyylilevyjen ohi ja Toni olikin pikku hiljaa hankkinut suosikkibändiensä levyjä myös cd-versioina. Esiintymislava oli sijoitettu klubin yläkertaan. Tila oli juuri sopivan kokoinen tunnelman aikaansaamiseksi. Yläkerta veti pari sataa henkeä. Alakerran pub oli pienempi, mutta sieltä löytyivät tärkeät flipperi ja jukebox.

Klubi-illan isäntä Sami kiiruhti ohi. Toni nosti kätensä tervehdykseen ja siirtyi baaritiskille tilaamaan ison tuopin. Hetken ajan Toni tunsi voimakasta halua jättää juopottelu siltä illalta siihen. Kohtaus meni kuitenkin pian ohi. Tuoppi kourassa Toni kapusi yläkertaan johtavat portaat ja meni esiintymislavan luokse. Nahkatakit viimeistelivät juuri roudaustaan. Jesse hyppäsi alas lavalta ja asteli Tonin luokse hymyssä suin. – Arvaa mitä? Hannu kävi just sanomassa, että saamme tammikuussa tehdä singlen Woimasoinnulle. Hannu oli kuullut Nahkatakkien demonauhan ja ihastunut siltä seisomalta Haen takkini – nimiseen biisiin. – Hienoa! Käynpä hakemassa tuopin teidän kunniaksi, Toni innostui.

Yläkerta oli puolillaan. Paikalle ehtinyt yleisö seisoskeli lähinnä seinäruusuina. Vain pari tyttöä notkui lavan edessä, kun Toni ryntäsi uuden tuoppinsa kanssa yläkertaan. Nahkatakkien avausbiisi Ammun Nahkatykillä, oli alkanut Tonin harppoessa portaiden puolivälissä. Tytöt olivat olleet ilmeisesti ennenkin Nahkatakkien keikalla, koska osasivat hoilottaa kappaleen mukana. Harmi, kun yleisö ei tullut joraamaan. Toni laski tuoppinsa lavan reunalle kokien samalla mission. Hänen olisi omalla esimerkillään osoitettava yleisölle, kuinka merkittävä bändi Nahkatakit on. Hän aloitti tehtävänsä soittamalla ilmakitaraa leveässä ramo-asennossa, heilutellen kättään townsend-tyyliin. Kun yleisö ei vielä rynnännyt sankoin joukoin lavan eteen, hän keksi pinkaista juoksuun tanssilattian poikki ja hypätä päin vastapäistä seinää. Toni valui lattialle äkkipysäyksen johdosta. Nahkatakkien laulaja Mara meinasi mennä sanoissaan sekaisin, nähdessään Tonin uhrautuvan tempauksen. Toni keräsi itsensä ylös lattialta ja retkautti seuraavaksi päin vastapäistä seinää. Samaan aikaan väkeä alkoi toden totta valua lähemmäksi esiintymislavaa. Toni luuli ensin yleisön alkaneen liikehtiä hänen kohkaamisen herättämänä. Vakioporukkaan kuuluva Niina kysyikin Tonilta, - Miks sä tolla taval riehuit? – En tiedä, Toni sanoi, mut siitä sai tosi hyvät sävärit. Nahkatakit oli vielä tuntematon tekijä musiikkimaailmassa. Kuitenkin yleisöllä on kyllä tapana tunnistaa hyvä biisi. Nyt sitä Tonin show’sta huolimatta liikutti eteenpäin Ramonesin She´s The One - biisin tutut riffit:

Joo joo hän se on, joo joo hän se on

Kun mä hänet kadulla nään, hän muuttaa mun koko elämän

Kai sä tiedät, siitä varma oon

Hän se on, hän se on

Joo joo hän on tyttö mun, joo joo hän on tyttö mun

Kun mä hänet kadulla nään, hän muuttaa mun koko elämän

Kai sä tiedät, siitä varma oon

Hän se on, hän se on, hän se on

Sä oot mun tyttö vailla vertaa

Sua rakastan, sen sanoo uskallan

Joo joo hän se on, joo joo hän se on

Kun mä hänet kadulla nään, hän muuttaa mun koko elämän

Kai sä tiedät, siitä varma oon

Hän se on, hän se on, hän se on

Joo joo hän on tyttöni

Kaikki tietää siitä, eikö niin?

Kun mä hänet kadulla nään,

Hän muuttaa mun koko elämän

Kai sä tiedät, siitä varma oon

Hän se on, hän se on, hän se on

Nahkatakit oli tehnyt kappaleeseen suomalaiset sanat. Sanat, jotka tosiaan toimivat. Toni oli katsellut biisin aikana syrjäsilmällä Niinaa ja tuntenut levotonta värinää selkäpiissään. Voisikohan Niina kiinnostua hänestä? Toni aprikoi. Tulihan hän heti kyselemään vointiakin. Niina olisi unelma tyttöystäväksi. Heillä voisi olla paljon yhteistä. Toni oli valmis jättämään riitaisan yhteiselonsa Jaanan kanssa, jos vain saisi Niinan. Toni rohkaisi mielensä ja huikkasi yllättäen Niinan korvaan – Haluaisin olla poikaystäväsi! – Älä unta nää, Niina heitti takaisin. Sähän seurusteletkin. Toni nolostui. – Saakeli, mähän taisin munata itteni pahemman kerran, hän tuumi nolostuneena. Lavalla soitto eteni. Samalla, kun Jesse lauloi kakkosmikkiin antaumuksella taustoja leveässä haara-asennossa. Mara ja kitaristi Nikke nojasivat toisiinsa selät vastakkain. Rumpali Masa takoi kuin viimeistä päivää. Nahkatakit lepattivat liekeissä. Toni tunsi lattian jytisevän koristossujensa alla. Yleisö oli otettu.

Toni pyyhkäisi Nahkatakkien poistuttua takahuoneeseen hikeä otsaltaan ja lähti hoippumaan ulos jäähylle. Kärsitty takaisku vaatisi hieman pohdiskelua ja itsetutkiskelua. Nahkatakit olivat saaneet yleisön puolelleen muutaman biisin kestäneen alkukankeuden jälkeen. He olivat encorena soittaneet Ne Luumäkien Onnellisen perheen. Rohkea veto oli lavan edessä pomppineesta porukasta päätellen onnistunut.

Joku innokas fani oli ripustanut yläkerran sivuseinälle banderollin, jossa luki: Rehtorit määräävät: Käyttäytykää! Kansa velloi lavan edessä. Viimeisin levy oli otettu innostuneesti vastaan ja raportit kertoivat kovasta keikkakunnosta. Sanna oli kasvanut takarivistä eturivin laulajapersoonaksi. Toni sekosi muiden mukana Surf-tytön aloittaessa setin. Moni läpytti veljellisesti eturivissä tanssivan Lehtolaisen Leenan selkää. Leena oli tuttuun tyyliinsä tuonut ramopunkkia kaiken kansan luettavaksi kirjassaan Kun luulit unohtaneesi ja samalla synnyttänyt osan kappaleen sanoista. Setin alkuosa noudatti uusimman levyn kappalejärjestystä. Kantajengi osasi laulujen sanat ja hoilottivat mukana. Ilpo oli löytänyt digi-kameroineen hyvän kuvauspaikan aivan lavan edestä ja salamavalon räpsähdykset kilpailivat yhtyeen valoshow’n kanssa. Yhtäkkiä Tonin suu loksahti hämmästyksestä auki. Hänen jo hieman harittava katseensa ei löytänyt kitaristi Hekoa lavalta lainkaan. Mitä ihmettä oli tapahtunut kesken keikan? Silloin hän keksi kääntää päänsä vieressä tanssivien katseiden suuntaan. Heko seisoi leveässä haara-asennossa salin peräseinää reunustavalla baaritiskillä ja veivasi brassaillen Tiedän Kaiken – laulun kitarariffiä. Langaton mikki oli mahdollistanut hänen ryntäämisensä koko salin poikki. Yleisö oli hienosti tehnyt tilaa hänen juoksumarssilleen. Toni liikuttui. – Hitto, kun on siistiä! Meno sen kuin parani. Innokas yleisö kantoi Hekon takaisin lavalle, Rehtoreiden samalla soittaessa Nuorempi kuin koskaan – kappaletta. Tämä oli totisesti yhtyeen ja yleisön välistä vuorovaikutusta parhaimmillaan. Kuten kaikki hyvät keikat, myös Rehtoreiden päätösbiisi koitti aivan liian pian. Yleisö vaati lisää ja saikin kuulla Tax Freen ja Uudet kuninkaat - kappaleet. Tämäkään ei vielä riittänyt. Toni yritti saada käheytyneen äänensä kuulumaan muiden äänten yli. – Muistokirjoitus! Muistokirjoitus! Meni tovi ja Sanna asteli Hekon rinnalla lavalle, iski silmää Tonin suuntaan ja viittasi myös Rehtori Mikkolan ja Mikon soittimiensa luo. Hän kajautti mikrofoniin – Kiitos! Olette olleet upea yleisö. Siispä vielä yksi kappale: Muistokirjoitus! Toni räpytteli silmiään.

Lavalla tehtiin muutoksia illan päättäviä Häiriköitä varten. Jessekin oli liittynyt takahuoneesta yleisön joukkoon. Hän kävi kysymässä Tonilta palautetta keikasta. Hän totesi Tonille, tämä olevan aikamoisessa jurrissa. – Onko kaikki okei? – On, on, Toni sopersi. Eiköhän lähdetä käymään röökillä. Kaverukset raivasivat tiensä täpötäyteen ahdetun yläkerran läpi portaisiin. Ulos päästyään Jesse kääntyi Tonin puoleen. – Sulla on jotakin tunnollas. Et sä normaalisti vedä tuollaisia juubeleita. – No joo, on tässä ollut kaikenlaista pientä. Toni tilitti, kaivaen taskumatin povitaskustaan. – Pistähän se jo pois, Jesse kehotti. Et tarvi enää pisaraakaan. – Kerrankos täällä eletään! Toni hihkaisi ja kaatoi loput nieluunsa. Sinkkuelämä kutsuu, mua ei enää kyykytetä, Toni uhosi. – Mitä ihmettä sä tarkotat, Jesse hämmästyi? Onko teillä joku kriisi vai? - Jaana ei rakasta mua enää, sillä on joku toinen, Toni vaikeroi. Kukaan ei välitä musta. Kaikki menee päin persettä. Samassa hän teki täyskäännöksen ja hortoili terassin portista nurkan taakse. – Tarttee käydä kusella, hän huikkasi olkansa yli Jesselle. Samalla kun Toni lorotteli pitkin Kolmisoinnun takaseinää, yläkerrassa jyrähti käyntiin Häiriköiden setin perinteinen aloitusbiisi Tunteeton. Tykitys alkoi.

Toni kiskaisi vetoketjun kiinni ja lähti hoippumaan rakennuksen eteen. Matkanteko loppui kuitenkin kesken. Tuli äkkipysähdys. – Sori, Toni sopersi ja kiersi hieman sivummalta. Sama tulos, matka katkesi. Toni kääntyi hieman. Joku seisoi hiljaisena hänen edessään, estäen hänen kulkunsa. – Mitä sä siinä toljotat, anna mun, mennä, Toni vaati. Kun vastausta ei kuulunut, Toni hermostui. – Häivy siitä! Pitää päästä kattoon Häiriköitä. Kaverihan on mua vähän lyhyempi, Toni totesi, yrittäen saada katseensa terävöitymään. Tuloksetta. – Johan nyt on kumma, Toni älähti, kun mitään ei tapahtunut. – Jos ei kerran hyvällä, niin sitten pahalla, Toni karjaisi, karaten hiljaisen vastustajansa kimppuun.

Jesse kuuli ihmeellistä meteliä nurkan takaa ja kiersi katsomaan, mikä sen aiheutti. Hän järkyttyi nähdessään Tonin kamppailevan aidan viereen istutetun tuija-havupuun kanssa jakaen samalla karate-iskuja terassia kiertävälle aidalle, pitäen samalla melkoista mekkalaa. Jesse huusi Tonia nimeltä, mutta tämä ei reagoinut Jessen huutoihin. Jesse juoksi sisälle hakemaan apua. Kesti kotvan, ennen kuin hän löysi yläkerran tungoksesta tuttuja. Häiriköt soittivat juuri kappaletta Taistelija. Jesse pongasi Samin, Riinan, Niinan ja Ilpon ensimmäisenä ja viesti lähinnä elekielellä heitä tulemaan mukaansa. Hän kertoi portaissa lyhyesti mitä oli tapahtunut. Niina näytti järkyttyneeltä.

He kiiruhtivat ulos. Tytöt palasivat hakemaan takkinsa, sillä ilma oli alkanut kylmetä. Viisikko kuuli sekavaa ölinää Kolmisoinnun nurkan takaa. Siellä Toni jatkoi edelleen sekopäistä taisteluaan aitaa vastaan. Tuija oli jo kärsinyt peruuttamattomia vaurioita. Niina yritti saada Tonia järkiinsä. – Toni tule pois sieltä, Niina tässä! hän huusi aidan toiselle puolelle. Mikään ei auttanut. Toni oli aivan muissa maailmoissa. – Hitto, Jesse puuskahti. Kaikki alkoi siitä, kun hän ei kännissä löytänyt aukkoa tuosta aidasta. – Otetaan poika kantoon ja viedään sisälle, Sami ehdotti. – Joku saattaa vielä soittaa poliisit, hän jatkoi. – Myöhäistä, Ilpo totesi ja osoitti kädellään parkkipaikalle. Musta maija kaarsi juuri paikalle, kun Toni alkoi karjua uhkauksia, tuntematta Riinaa ja Jesseä, jotka yrittivät turhaan saada häntä lopettamaan riehumistaan. – Mä hakkaan teidät kaikki! hän uhosi. Liekö kohtalon ivaa, mutta Tonin kohkatessa pihalla, Häiriköt soittivat samaan aikaan komeasti kulkevaa Elämä on kovaa – kappaletta. Yleisömeri kiehui yläkerrassa. – Toni ala tulla sisälle sieltä! Sami komensi pihalla vielä kerran, kun poliisit nousivat autosta. – Turha yrittää! Mä oon kaupungin kovimman kundin poika ja hakkaan teidät kaikki! Toni karjui kurkku suorana, jakaen iskuja rispaantuneelle tuijalle. Aidasta oli muutama lauta mennyt jo potkujen voimasta poikki. – Ja me ollaan Kissalan poikia, sanoi Tonin taakse ilmestynyt poliisi. – Ja nyt lähdetään kamarille. Toni kääntyi salamannopeasti ja refleksinomaisesti kajautti oikean suoran päin häntä puhutelleen poliisin pläsiä. Silloin poliisit tarttuivat Tonia kainaloista ja tämän rimpuilusta huolimatta raahasivat hänet koristossujen kärjet asfalttia viistäen ovet selällään odottaneeseen maijaan. Takaovet kajahtivat kiinni ja poliisit kääntyivät kohti hämmästyneenä tapahtumaa todistanutta viisikkoa. – Asukkaat noista taloista soittivat asemalle ja kertoivat täällä olevan järjestyshäiriöitä, toinen poliiseista kertoili ystävälliseen sävyyn. – Ei hän mikään rikollinen ole, Jesse selitti poliiseille. – Hänellä on vain ilmeisesti ollut joitakin vastoinkäymisiä ja tuli ottaneeksi hieman liikaa viinaa suruunsa. – No, kaikki selviää huomenna kuulustelujen jälkeen. Virkavallan väkivaltainen vastustaminenhan tässä on lisäksi kyseessä, joten kaverin joulu taitaa olla piloilla, toinen poliiseista virkkoi leukaperiään hieroen. Poliisit kuulustelivat viisikkoa pikaisesti, raapustaen samalla muistiinpanoja kommenteista. Maijan kaarrettua Kolmisoinnun edestä kohti poliisiasemaa, järkyttynyt viisikko kapusi yläkertaan nauttimaan elämänsä vedossa olevasta Häiriköistä vielä loppuhetket. Heidän päästessä yläkertaan, Mikko lauloi juuri pään sekoittamisesta kappaleessa 1-2-3-4-5-6-7-8. Samassa räjähdyksenomaisesti edennyt setti oli ohi. Yleisö vaati hullaantuneena Häiriköitä palaamaan lavalle. Hetken puhallettuaan lavan takana, trio astelikin takaisin. Pihalla Tonin epäonnea todistanut viisikko katsahti toisiinsa merkitsevästi, kun Häiriköt aloittivat encorensa Ramonesin Merry Christmas (I Don’t Want To Fight Tonight With You) – kappaleella.

Ulkona suuret lumihiutaleet leijailivat hitaasti, luoden hetkessä postikorttimaiseman sateiden synkentämiin kortteleihin. Valkea joulu koitti viime hetkellä. Ennätysyleisön koonnut ramopunk – tapahtuma oli onnistunut yli odotusten. Näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväinen, onnellinen ramokansa vaelsi jatkoille. Joulutunnelma levisi porukassa ihmisestä ihmiseen. Vain yksi oli joukosta poissa.

Toni avasi silmänsä. Kirkas valo sai aikaan viiltävä pääkivun. Hän ajatteli unohtaneensa valot yöksi päälle. Kroppaa kolotti joka paikasta ja vatsassa tuntui epämääräinen orastava kuvotus. Oli tulossa kaamea kankkunen. Patja oli ihmeen kova. Yhtäkkiä hän tajusi makaavansa lattialla. Hän vilkuili ympärilleen ja tajusi olevansa putkassa. – Mitä hittoa on tapahtunut? hän pähkäili. Hän yritti muistella edellistä iltaa, mutta filmi katkesi jo Rehtoreiden setin aikana. Taskut oli tyhjennetty tavaroista. Toni oli sellin ainoa asukki. Itseironisesti hän ajatteli, etteivät kukaan muu kohella itseään jouluaatoksi putkaan kuin hän. Tiesiköhän kukaan edes hänen olevan putkassa? Kiinnostikohan hänen poissaolonsa edes Jaanaa, jonka kuvioista Toni itsekään ei ottanut selkoa?

Samassa oviluukusta vilkaistiin sisälle ja kohta putkan ovi aukesi. Sisään astui virka-asuinen poliisi pidellen jotakin selkänsä takana. – Sitä tuli hieman riehuttua eilen, hän totesi jykevällä äänellä. – Ehkä riehuin, ehkä en, Toni sopersi. En muista mitään, hän jatkoi. – Annoit aika tärskyn konstaapeli Rautiaiselle Kolmisoinnun pihalla. Suoritamme vielä kuulustelut aamupäivän aikana ja etköhän pääse vielä illaksi jouluviettoonkin. Rangaistuksiahan tästä kuitenkin seuraa. Vähintäänkin sakot tulevat normaalin juopumuspidätyksen seurauksena. Lisäksi sinua syytetään virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta ja yleisestä rauhan rikkomisesta. Myös tärvelty puu ja Kolmisoinnun terassin aita tulevat korvattaviksi, poliisi kertoili. Tonin maailma mustui. Hän tajusi mokailleensa tosi pahasti. Mainekin oli mennyt. Joulufiilis oli hänen kohdallaan nollassa. Hänen piti olla matkalla maalle, mutta täälläpä sitä vielä viruttiin. Rahat menisivät korvauksiin, eikä sateinen, lumeton maisemakaan luonut jouluista mieltä. Tonin mieleen muistuivat Ramonesin Danny Says – biisin sanat, joissa todettiin, että ei ole joulua ilman lunta. Tonin kohdalla tuo piti kirjaimellisesti paikkansa. Hän viettäisi todellisen mustan joulun putkassa.

Poliisi otti selkänsä takaa esiin marjaämpärin, joka oli täynnä pehmyttä, vastasatanutta lunta. Keskelle oli asetettu männyn näre, joka muistutti joulukuusta. – Tällainen ei olisi normaalisti mahdollista, mutta menköön nyt joulun kunniaksi, poliisi totesi. – Kaverisi toivat aamulla sinulle joululahjan. Sanoivat, että tämä olisi sinulle tärkeä ja ymmärtäisit varmaan symboliikan. Toni otti sangon vastaan. ”Kuusessa” oli yksi joulukoriste. Sen takana luki: It ain’t no christmas if there ain’t no snow…T: J, R, I, S ja N. Tonin silmät kostuivat kyynelistä. Hänellä oli sittenkin vielä kavereita.

Jouluräyhää

Muut menee menojaan

Laskemaan lahjojaan

Toiset joulukuusta piirittää

Tässä joulutunnelman

Mä tunnen haihtuvan

Väliin bändin soittotreenit jää

Yks puhuu pukille

Toinen lahjasukille

Kaappaan kainalooni kitaran

Aattoiltaan tummaan

Jään katsomaan

Loistosuunnitelman hahmotan

Ilta vailla vertaa

voisi olla aatto tää

Täytyy tekemistä järjestää

Jouluräyhää, jouluräyhää

Naapurini kaikki yllätän

Jouluräyhää, jouluräyhää

Virran vahvistimeen viritän

Jouluräyhää, jouluräyhää

Kaakkoon volyymi jäädä saa

Jouluräyhää, jouluräyhää

Iltaan hiljaiseen kajahtaa

(Jari Marjala, 19.12.2007)